Itku pitkästä ilosta – missä ovat Sdp:n esitykset menojen vähentämiseksi?

Heikommassa asemassa olevat hyötyvät yhteiskunnan palveluista ja kyvystä pitää huolta kaikista. Valtio voi tarjota huippuluokan koulutusta tai puolustaa rajojaan vain, kun se on myös taloudellisesti vahva.

Enää Suomi ei tätä ole. Siksi suunta on käännettävä.

Valtion velka ylittää vaalikauden loppuun mennessä huimat 150 miljardia euroa. Uutta velkaa Rinteen-Marinin hallitus on ottamassa noin 50 miljardia euroa.

Korkomenot paisuvat 1,5 miljardiin euroon ensi vuoden budjetissa. Edellisvuodelta nousua on 900 miljoonaa. Jo pelkkä korkomenojen nousu vastaa koko Suomen poliisitoimen budjettia. Tätä vauhtia Suomen tulevan menestyksen edellytykset syödään pois.

Korot ovat kuitenkin nousseet vasta vähän. Tapahtumassa oleva kehitys antaa kuitenkin mittakaavan siitä, mihin ollaan menossa keskuspankkien nostaessa ohjauskorkojaan inflaation hillitsemiseksi. Kolmen prosenttiyksikön nousu tarkoittaisi jo 4,5 miljardin euron vuotuisia korkomenoja. Tällä summalla maksettaisiin jo lähes kaikki valtion eläkkeet 435 000 ihmiselle.

Velalla siis totisesti on väliä, vaikka vasemmistohallitus muuta väittäisi. Ongelmallisinta tilanteessa on se, että hallitus ei ole edes yrittänyt kääntää suuntaa. Ensi vuonna Suomi ottaa 8,1 miljardia euroa uutta velkaa ilman suunnitelmaa siitä, miten velkaantuminen saataisiin kuriin.  Pelkkä toteamus ”Suomi elää sotataloudessa” ei riitä. Näin ei ole. Ukraina elää sotataloudessa. Sotataloudessa kaikesta ylimääräisestä karsitaan, jotta sotaponnisteluista selvitään. Hallituksen taloudenhoito taas muistuttaa enemmän vaalibudjettia, jossa on ylimääräisiä nollia perässä.

Hallitus teki neljännen velkabudjetin. Velka on ollut vasemmistohallituksen tapa hoitaa asioita. 

Hallitus on myös tehnyt uutta lainsäädäntöä, joka kasvattaa valtion menoja ensi kaudesta alkaen ilman parannuksia palveluihin. Esimerkiksi sote-uudistus lisää jo mammuttimaisten rakenteidensa vuoksi hallintomenoja tulevina vuosina sadoilla miljoonilla euroilla. Rahoitusvälineeksi kaavailtiin aluevaalien alla maakuntaveroa, jonka kokoomus torppasi voimakkaasti.

Kriisit ovat tietenkin vaatineet velanottoa, mutta hallitus aloitti rahanjaon velaksi jo vuonna 2019, jolloin koronasta tai Venäjän hyökkäyksestä ei ollut tietoakaan.

Rinteen hallitus aloitti lisäämällä pysyviä menoja jo yli miljardilla eurolla ilman tietoa tuloista. Menoja on lisätty joka vuosi kohteisiin, joilla ei ole mitään tekemistä koronan tai sodan kanssa. 

Hallituksen politiikka on ollut näköalatonta, sillä kriisit eivät maailmasta lopu. Olemme pian syöneet jo kaiken taloudellisen liikkumavaramme ennätysnopealla velkaantumisella. Tuhlaamisen sijaan tulisi varautua tulevaisuuden haasteisiin. Entä jos sota jatkuu ja laajenee? Entä jos uusi pandemia pysäyttää taloutemme?

Velkaantumisen lisäksi hallituksen viimeisen budjettiesityksen ongelma on sama kuin aiemmissa: siitä puuttuvat täysin vaikuttavat keinot taloudellisen kasvun vauhdittamiseksi Suomessa. Viime kädessä menomaltin ohella talouskasvu on ainoa kestävä tapa tavata turvata hyvinvointi. 

Ennusteet Suomen talouskasvusta ovat erittäin huolestuttavia. OP:n tuoreen ennusteen mukaan talouskasvu jää ensi ja seuraavana vuonna nollaan. EU:n ennusteissa Suomi laahaa toistuvasti pahnanpohjimmaisena. Yhtälö, jossa kasvua ei ole, mutta velkaantuminen jatkuu, on mahdoton.

Ratkaisu on siis talouden kasvun vauhdittaminen sekä sopeutus eli säästäminen.

Mitä enemmän kasvua, sitä vähemmän tarvitaan leikkauksia. Mitä enemmän osataan priorisoida, sitä paremmin voidaan tärkeimmät asiat hoitaa.

Talouden kasvuun kokoomuksella on kasvun kaava. Seuraavan hallituksen on korjattava kasvun elementit yksi kerrallaan. Työvoiman saanti, kannustava verotus ja sosiaaliturva, toimivat ja joustavat työmarkkinat, energian saatavuus, osaaminen, tutkimus ja innovaatiot. Tavoitteenamme on saada vuoteen 2030 mennessä neljä viidestä työikäisestä suomalaisesta työelämään,10 000 työllistävää yritystä lisää, kasvattaa kotitalouksien varallisuus 1,5 kertaiseksi nykyisestä.

Pelkkä kasvu ei kuitenkaan riitä.

Säästöjä tarvitaan, se on selvä. Alijäämä on niin syvä, että tarvitsemme kaksi vaalikautta julkisen talouden tasapainottamiseen. Vastuutonta on, että nykyhallitus ei aloita työtä heti, vaan jättää siivoamisen seuraaville hallituksille.

Hyvän raamin työlle antaa talouspolitiikan arviointineuvoston suositus. Kahden vaalikauden ajan sopeutetaan 0,2-0,4 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Tämä tarkoittaa 600 miljoonan euron – 1,2 miljardin euron vuotuista sopeutusta. Meidän on tavoiteltava 0,4 prosentin tasoa ja vahvistettava julkista taloutta.

Mistä sitten säästetään?

Budjetin loppusumma on ennätykselliset 80 miljardia. 

Entisenä valtionvarainministerinä tiedän, että tuosta kokonaisuudesta löytyy säästettävää. Valtion budjettikirja on käytävä momentti momentilta läpi. Aina voi jotakin jättää tekemättä tai tehdä tehokkaammin. Myös toimintatavoilla on merkitystä.

Kun inflaation myötä kodit joutuvat säästämään ja nipistämään hintojen noustessa ja ostovoima laskee, niin eikö valtionkin pitäisi säästää? Kyllä pitää.

Erityisesti ympäristölle haitalliset yritystuet on syytä kammata läpi tarkasti.Suurista menokohteista voisi nostaa esille asumistuen, joka on noussut lyhyessä ajassa 1,5 miljardiin ja kasvaa yhä. Uudistaminen on välttämätöntä.

Sote-uudistuksessa hassataan satoja miljoonia uuden hallinnon rakentamiseen. Tuottavuutta parantamalla ja tehostamalla säästöjä pystytään saamaan koskematta itse palveluihin.

Sosiaaliturva tarvitsee kokonaisuudistuksen kannustavampaan suuntaan. Esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen olisi tehokas työllisyystoimi ja samalla säästyisi rahaa.

Julkisia hankintoja tehdään vuodessa 47 miljardilla eurolla. Säästöpotentiaali valtava, jos kilpailutuksiin saataisiin lisää tarjouksia sisään.

Kokoomus on sitoutunut talouden tasapainottamiseen. Oppositiossa budjettivaihtoehtoja esitellään vuosittain eduskunnan budjettiprosessin yhteydessä. Valmistelemme jälleen syksyllä vaihtoehtomme hallituksen budjetille. Siinä esittelemme tarkemmin suunnitelmamme.

Viime kaudella kokoomus toimi valtionvarainministeripuolueena. Lopputuloksena velkaantuminen painettiin lähes nollaan ja julkinen talous lähes tasapainoon. Samaan aikaan syntyi maahan 140 000 uutta työpaikkaa määrätietoisten uudistusten myötä. On harmi, ettei samaa linjaa jatkettu, vaan päätettiin siirtyä velkavetoiseen politiikkaan kasvupolitiikan sijaan.

Jos tämän hallituskauden aikana olisi tehty kokoomuksen vaihtoehdon mukaista politiikkaa, joka on perustunut työllisyystoimiin ja alhaisempaan velanottoon olisimme aivan eri tilanteessa kuin nyt.

Olemme esittäneet ansiotulojen verotuksen keventämistä miljardilla. Haluamme, että ihmisille jää enemmän käteen heidän tuloistaan. Esittämämme finanssipolitiikan linja on kuitenkin kiristävä: menoja vähennetään enemmän kuin verotusta kevennetään. Velaksi veroja ei kevennetä. Osa vero­menetyksistä tulisi myös takaisin dynaamisten vaikutusten eli esimerkiksi työllisyyden ja kulutuksen kasvun sekä työttömyyden vähenemisen ansiosta. Ensi vuoden alusta toteutettuna veroale osuisi suhdannepoliittisesti oikein, loisi kasvua ja tekisi työnteosta houkuttelevampaa.

Ekonomistit ovat varoittaneet inflaation kiihdyttämisestä. Se voidaan kuitenkin kuitata vähentämällä vastaavasti julkista kulutusta, eli karsimalla budjettia.

Käytin Ylen A-studiossa esimerkkeinä myös pienempiä kohteita, kuten hallituksen suurta avustajamäärää sekä kosteikkoviljelyn ja kaasuautojen tukia. Vastaavia ei niin välttämättömiä pieniä puroja löytyy joka hallinnonalalta. Marinin hallitukselta ei ole löytynyt tahtoa edes näiden pienten purojen etsimiseen.

Valtiovarainministerin ja pääministerin huudahdukset: ”lystikästä, eihän noista kerry kuin 100 miljoonan euron säästöt”, kertoo omaa karua kieltään hallituksen miljardisokeudesta. Miljoonien säästöt eivät kelpaa, koska ne ovat liian pieniä kattamaan 8000 miljoonan euron alijäämää. Tällaista yhtä suurta toimenpidettä ei olekaan, vaan budjetin tasapaino on haettava sekä isommista rakenneuudistuksista että lukuisista pienistä puroista.

Lystikästä sen sijaan ei ole 50 miljardia kasvava velkataakka. Lystikästä ei myöskään ole saksalaisten halvemman energian tukeminen miljardeilla suomalaisten veronmaksajien piikkiin.

Hallitus näyttääkin heittäneen pyyhkeen kehään – talouden suuntaa ja velkaantumista ei enää edes yritetä kääntää. Suomeen on saatava muutos. Hallituksen välinpitämättömyys on vaihdettava aitoon välittämiseen. Tavoitteemme on selvä, nyt on ryhdyttävä töihin. Tarvitsemme vahvaa taloutta ja kasvua, jotta hyvinvointiyhteiskunnan palvelut voidaan pelastaa tulevaisuudessa.

Seuraavaksi kuulisin mielelläni Sanna Marinilta myös Sdp:n keinot talouden tasapainottamiseen ja menosäästöihin. Onko niitä?