Järjestöt paikkaavat julkisten palveluiden jättämiä aukkoja

– Järjestöjen vahvuus on niiden kyvyssä tukea ihmisiä elämän siirtymissä, esimerkiksi silloin, kun ihminen tulee äidiksi tai isäksi. Työttömäksi jäänyt voi löytää mielekästä tekemistä järjestöistä työttömyyden aikana. Sairastumisen hetkellä tai esimerkiksi silloin, kun perheeseen syntyy vammainen lapsi, järjestöt pitävät elämässä kiinni, sanoo tutkija, tietokirjailija Petri Paju Lastensuojelun Keskusliitosta.

Paju on tutkinut järjestöjen merkitystä ihmisille elämäkerrallisten haastatteluiden kautta. Tänään julkaistavaa Syliä tähteeksi – Järjestöjen elämää ja elämää järjestöissä -teostaan varten Paju tapasi esimerkiksi ”Jaanan”, joka oli löytänyt järjestöt muutettuaan uudelle paikkakunnalle, ja ”Ullan”, joka oli aloittanut vapaaehtoistyön eläkkeelle jäätyään:

”Mä olen nuorena jäänyt eläkkeelle ni mä tungen itteni joka paikkaan, etten mä jäis yksin kuiteskaan.”
Lähde: Petri Paju: Syliä tähteeksi – Järjestöjen elämää ja elämää järjestöissä

Vertaistuen voima

– Jos ihminen sairastuu, julkinen palvelu huolehtii kyllä somaattisesta puolesta, eli leikkauksista, lääkkeistä ja kuntoutuksesta, mutta järjestöt tarjoavat henkistä tukea.

Vertaistuen tarjoaminen on merkittävä asia järjestöjen tekemässä työssä. Vertaiselta saatu tuki auttaa ihmistä sopeutumaan uuteen elämäntilanteeseensa.

– Voisi sanoa, että esimerkiksi potilasjärjestöt muodostavat eräänlaisen vaihtoehtoisen vakuutusyhtiön, jonka palveluita tuskin moni suunnittelee käyttävänsä, niin kauan kuin on terve tai omat sukulaiset ovat terveitä.

Parhaimmillaan järjestöjen tarjoama tuki ja julkiset palvelut täydentävät toisiaan, eivät kilpaile keskenään, Paju sanoo.

Yksi järjestöjen vahvuus on myös eri elämänpiireistä tulevien ihmisten yhdistäminen. Julkisen sektorin taipumuksena on viipaloida ihmiset ja väestöryhmät ikäperusteisesti eri kategorioihin, mutta järjestöissä ihmiset kohtaavat yli ikärajojen.

Myös nuoret haluavat auttaa

Yleisesti on epäilty, että nuori polvi ei haluisi sitoutua samalla tavalla järjestöjen toimintaan ja vapaaehtoistyöhön kuin vanha polvi. Tutkija Petri Paju on toista mieltä.

– Haastatteluissa tuli selväksi, että vanhojen ja nuorten motiivit olla mukana järjestöjen työssä ovat samat. Kukaan ei ollut erityisesti uhrimielellä mukana, eivätkä kolmikymppiset haastateltavat olleet sen yksilöllisempiä tai itsekkäämpiä kuin seuraavien ikäpolvien haastateltavat.

Vapaaehtoistyöhän motivoi useimmilla se, että toiminnasta haluttiin saada myös itselle jotain. Toisaalta kaikenikäisillä korostui myös aito halu auttaa.

Syliä tähteeksi – Järjestöjen elämää ja elämää järjestöissä julkistetaan tänään Hämeenlinnassa Seuraavat 100 vuotta – Lapsuuden tulevaisuus Suomessa -seminaarissa. Seminaarin järjestävät Hämeenlinnan kaupunki, Emma & Elias -ohjelma, ITLA ja Lastensuojelun Keskusliitto.