Johanna Ojala-Niemelä: Perustuslakivaliokunnan kanta ei estä hallitusta osallistumasta neuvotteluihin

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, SDP:n kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä oikoo julkisuudessa esitettyjä (IL 15.7.2020) virheellisiä tulkintoja perustuslakivaliokunnan antamiin kantoihin Suomen osallistumisesta neuvotteluihin EU:n yhteisestä koronakriisin hoitoon tarkoitetusta elpymisvälineestä.

- Toisin kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää, perustuslakivaliokunta ei päätöksellään estä hallitusta osallistumasta elpymisvälineestä käytäviin neuvotteluihin. Tämä on valiokunnan yhteinen ja yksimielinen näkemys, Ojala-Niemelä toteaa.

- Perustuslakivaliokunnan kanta on saman suuntainen valtioneuvoston kannan kanssa, jossa painotetaan elpymispaketin koon pienentämisen tarvetta ja nähdään että tulisi vähentää EU:n ottaman lainan jakamista avustuksina. Valiokunta totesi tämän viikon kokouksessaan myös, että valtioneuvoston neuvottelukannat ovatkin yleisesti ottaen perustuslain kannalta oikeansuuntaisia, Ojala-Niemelä sanoo ja painottaa, että perustuslakivaliokunta tunnisti hyvin myös sen tilanteen, että neuvottelut ovat edelleen kesken ja lopullinen arvio kokonaisuudesta tehdään vasta myöhemmin.

- Elpymisvälineeseen liittyvä muodollinen päätös tehdään syksyllä eduskunnassa. EU-pöydässä neuvotteluprosessin edetessä poliittisen sovun perusteella syntyvään ehdotukseen ja myöhemmin saatavien tarkempien tietojen perusteella sitten perustuslakivaliokunta täydentää valtiosääntöoikeudellista arviotaan, Ojala-Niemelä sanoo.

Ojala-Niemelä toteaa myös, että perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan neuvoston oikeuspalvelun lausunto vähentää alustavan arvion mukaan jonkin verran niitä huolia (ks. eritt. kohdat 166—176), joita valiokunnan lausunnossa PeVL 16/2020 vp esitetään komission alkuperäisten ehdotusten yhteensopivuudesta perussopimusten kanssa. Tämä tosin riippuu siitä, miten neuvotteluissa tosiasiassa huomioidaan oikeuspalvelun esittämät korjaus- ja täydennystarpeet.

- Valtiosäännön kannalta olennaista on rajata valtion vastuuta unionin lainanotosta ja tarkentaa jäsenvaltion toissijaisen ja väistyvän vastuun luonnetta ja jakoperustetta säädösperusteisesti ja tarkkarajaisesti.