”Jos kriisi puhkeaa tai sota syttyy” - Riskiviestintä informoi ja herättää epäilyksiä

Tutkija Minna Lundgrenin mukaan Jos kriisi tai sota tulee -esitteen julkaiseminen herätti suorastaan epäluuloa. Esitettä pidettiin taustapropagandana Natoon liittymisen puolesta ja puolustusmäärärahojen lisäämiseksi. Paitsi ruotsalaisissa ihmisissä myös kansainvälisessä lehdistössä kyseltiin esitteen julkaisun jälkeen: Mitä sellaista Ruotsissa tapahtuu, mistä me emme tiedä.

Minna Lundgren on riskiviestinnän ja kotitalouksien varautumisen kulttuurikysymyksiin perehtynyt tutkija Keski-Ruotsin yliopiston Risk and Crisis Research Center -yksiköstä. Hänen mukaansa Ruotsin yhteiskunta- ja valmiusviraston tuottaman esitteen taustalla on tarve informoida väestöä siitä, mitä pitää tehdä, jos asiat eivät mene kuten pitäisi.

– Ruotsissa on elänyt pitkään toive painetusta riskiviestinnän materiaalista. Esite jaettiin kaikkiin ruotsalaisiin koteihin. Painotuotteen käyttö koettiin hyväksi. Tieto on saatavilla koko ajan ja kaikille ihmisille riippumatta esimerkiksi sähkön saannista tai IT-valmiuksista, kertoi Minna Lundgren.

Julkaisu sisältää perustietoja maanpuolustuksesta ja varautumisesta sekä tarkistuslistat asioiden tiimoilta. Esitteen näkökulma ei ole vain perinteisessä sodassa. Kyberhyökkäys, terroristihyökkäys ja valeuutisten mahdollisuus ovat mukana 20-sivuisessa esitteessä.

– Samat varautumisen keinot ovat käytössä kriisissä ja sodan aikana, sanoo Lundgren. Haastavia tilanteita voivat aiheuttaa sää, sähkökatkos tai jokin paikallinen kriisi.

Vastaavia suosituksia on muuallakin Euroopassa, vaikka ilmiöt suositusten takana vaihtelevat: lumi, myrskyt, kuivuus, tulipalot. Saksassa suositellaan, että kodeissa on ruokaa kahdeksi viikoksi. Ranskassa muistutetaan myös viihtymisen merkityksestä; lapsille on hyvä varata pelikortit. Ne toimivat vaikka sähköt olisivat poikki.

Suomessa riskiviestinnässä luotetaan verkostoituneeseen lähestymistapaan

Myös Suomessa on peräänkuulutettu vastaavan esitteen jakoa joka kotitalouteen. Tätä ei kuitenkaan ole pidetty perusteltuna. Suomessa on hyvä ja vahva varautumisen kulttuuri, ja kansallinen varautuminen sotaan ja maanpuolustukseen nauttii laajaa kannatusta. Ei ole tarvetta erikseen korostaa sodan mahdollisuutta.

Toiseksi, kuten myös Ruotsissa on käynyt, näin laaja kampanja herättää turhaa huolta ja vääriä mielikuvia. Kun ihmisten arkikokemukseen eivät kuulu sota tai sen kaltaiset olosuhteet, on vastaanotto huono.

– Suomessa olemme lähteneet käytännönläheisimmin liikkeelle, ihmisten arjesta, ihmisten omilla ehdoilla, sanoo johtaja Karin Peltonen Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöstä.

Hänen mukaansa kotiin jaettu esite on hyvin vanhanaikainen media. Esite ehkä puhuttelee vanhempaa ikäluokkaa, mutta koko kansan tavoittamiseen se on liian karkea työkalu. Kuten muussakin viestinnässä, myös riskiviestinnässä kohderyhmälähtöisyys on olennaista. Suurta yleisöä ei enää ole ja haasteena onkin koko ajan pirstaloituva mediakenttä.

– Laaja vaikuttavuus ei synny kertarysäyksellä vaan vaatii verkostomaista lähestymistapaa ja pitkäjänteisyyttä. Näin olemme toimineet mm. 72 tuntia -konseptin kanssa. Kampanjaa vievät eteenpäin järjestöt ja media sekä kansalaiset kansalaisille. Väljä konsepti taas mahdollistaa lähes rajattoman räätälöinnin. Tämä ei tarkoita, etteikö voisi tulla tarve jakaa peruskriisitietoa kansalaisille, mutta se hetki on tarkkaan harkittava. Tässä vaiheessa olennaista on, että odotukset kansalaisten suhteen ovat linjassa ja meillä on jokin idea siitä, mikä rooli ja vastuu kansalaisilla on, sanoo Karim Peltonen.