Juokseminen on satojentuhansien vuosien ajan ollut ihmisen jalostunein liikuntamuoto

Jari Hemmilän uutuuskirjassa Juoksen, siis olen (Basam Books 2020) käsitellään filosofisella tavalla juoksemisesta ihmisen elämään oivallettavia arkiaiheita, esimerkkinä keskeneräisyys, läsnäolo, toveruus, epäilys ja riippuvaisuus. Kirjan tavoitteena on osoittaa lukijalle juoksemisen tarjoamat mahdollisuudet kehittää sisäistä sielunmaisemaa kohti henkevöityviä ulkoisia arvoja.

Ihminen oppii juoksemaan konttaamisen ja kävelyn jälkeen, joten ihmiselle juokseminen edustaa jalostuneinta tapaa liikkua luonnollisella tavalla. Juoksu itsessään voi kuitenkin olla paljon enemmän kuin vain luontainen liikuntamuoto, ja tällöin juoksemisen ulkoiset arvot jalostavat ja herkistävät ihmisen sisäisen juoksumaiseman kohti ulkoista elämänviisautta.

Tapahtumana juokseminen on fyysistä, mutta erityisesti pidemmälle edistyneet juoksijat oppivat vähitellen tunnistamaan juoksemisen sisäsyntyisyyden sekä liittämään itsensä osaksi ympäröivää juoksuympäristöä, osaksi ympäröivää luontoa.

Oman sisäisen juoksijansa synnyttämisen Jari Hemmilä aloitti jo vuonna 1973. Vuosikymmenten aikana hän on edennyt oivaltavaan ja sympaattiseen elämäntapajuoksijan vaiheeseen. Kirjan keskiössä oleva juokseminen on hänessä läsnä vuorokauden jokaisena tuntina. Esiin tulevat oivallukset ja opitut asiat juoksijan onnellisuudesta, kiireettömyydestä, henkisestä polusta sekä erilaiset tunteet onnistumiesta pettymyksiin.

Jari Hemmilä (s. 1959) on juoksija, valmentaja, toimittaja sekä luennoitsija. Hän aloitti juoksemisen varsinaisesti vuonna 1973 ja 47 vuoden aikana hän on juossut yli 200 000 kilometriä. Vuosikymmenen aikana juokseminen on ollut kiinteällä tavalla osa hänen elämäänsä niin juoksijana, valmentajana, luennoitsijana kuin toimittajanakin. Kilpajuoksijana Jari Hemmilä voitti 1980-luvulla Suomen mestaruuksia ja edusti Suomea maaotteluissa ja kansainvälisissä kilpailuissa.