Kangasjärven vedenlaatuselvitys sekä kunnostuksen ja vesikasvien niiton yleissuunnitelma on valmistunut

Kangasjärvi sijaitsee Mikkelin, Pieksämäen ja Juvan rajalla. Järven turvemaavaltaisesta valuma-alueesta (156 km2) suuri osa on ojitettua metsätalousmaata tai turvetuotannon käytössä. Osa turvetuotantoalueista on poistunut viime vuosina tuotannosta ja siirtynyt tai on siirtymässä seuraavaan maankäyttöön.

Kangasjärvi on tyypiltään matala runsashumuksinen järvi, jonka ekologinen tila on luokiteltu hyväksi, mutta tilan on arvioitu olevan riskissä heikentyä. Järveen päätyvän ihmistoiminnasta peräisin olevan ravinne- ja kiintoainekuormituksen suurimmat lähteet ovat metsätalous, turvetuotanto ja peltoviljely. Mittausten perusteella suurin ravinne-, kiintoaine- ja humusainekuormitus tulee Kangasjärveen pinta-alaltaan suurimmalta Höytiönjoen osavaluma-alueelta.

Kangasjärven pH on tavanomaista matalampi

Kangasjärven kokonaisfosforin ja -typen pitoisuudet ovat järvityyppiin verrattuna hyvällä tasolla, mutta veden pH on tavanomaista matalampi. Kangasjärven valuma-alueen maaperässä esiintyy mustaliuskealueita, jotka voivat hapettuessaan aiheuttaa happamuutta ja raskasmetallien liukenemista. Lisäksi valuma-alueen maankäytöllä on ollut vaikutusta järven happamuuteen. Kalojen (ahven) elohopeapitoisuudet yleisesti alittavat ympäristönlaatunormin lukuun ottamatta yksittäisiä ylityksiä. Mittausten perusteella kalojen käyttökelpoisuudelle asetetut raskasmetallien raja-arvot eivät ylity Kangasjärvessä.

Toimenpidesuosituksia erityisesti valuma-alueelle

Yleissuunnitelmassa esitetään turvemaiden metsätalouden toimenpiteinä kunnostusojitusten välttämistä, jatkuvan kasvatuksen suosimista sekä vesien viivyttämistä valuma-alueella vesiensuojelurakenteiden, kuten virtaamansäätöpatojen, avulla. Maatalouden harjoittaminen on valuma-alueella suhteellisen vähäistä. Peltoviljelyn osalta suositellaan pitämään viljelyala kasvipeitteisenä myös kasvukauden ulkopuolella.

Turvetuotannon kuormitus on vähentynyt Kangasjärven valuma-alueella viime vuosina. Nykyisten ja entisten turvetuotantoalueiden laskuvesien happamuuteen olisi kuitenkin kiinnitettävä jatkossa huomiota. Tuotantoalueiden jälkikäytössä olisi myös hyvä hyödyntää vanhat vesiensuojelurakenteet. Valuma-alueella olisi todennäköisesti myös mahdollisuuksia ojitettujen soiden ennallistamiselle niiden vesitalouden palauttamiseksi. Yleissuunnitelmaan on laadittu myös yleistasoinen vesikasvien niittosuunnitelma.

Etelä-Savon ELY-keskus tilasi raportin Ramboll Finland Oy:ltä. Selvitys perustuu valuma-alueilla tehtyihin maastoselvityksiin ja saatavilla olleisiin vedenlaadun ja biologisten laatutekijöiden seurantatietoihin. Raportti on luettavissa ELY-keskuksen vesienhoidon blogisivuilta, jonka linkki löytyy tiedotteen lopusta.