Helsingin yliopisto

Kasvatuksessa on siirryttävä pois ihmiskeskeisyydestä kohti monilajista ajattelua

Jaa

Eläinsuhteet ja niiden ristiriitaisuus kasvatuksen käytännöissä on jäänyt vähälle huomiolle.

Kuva: Virpi Valtonen
Kuva: Virpi Valtonen

Virpi Valtonen rakentaa väitöstutkimuksessaan kasvatukselle uusia perusteita, joissa suhteemme toisiin eläimiin on keskeinen. Tätä tapaa nähdä kasvatus kutsutaan monilajiseksi kasvatukseksi.

Valtosen mukaan käsillä oleva ekokriisin aika vaatii tutkijoita ja opettajia toimintaan täydeltä laidalta ja kaikista suunnista.

– Ihmisen, joka on istuttanut itsensä valtaistuimelleen luomakunnan kruunaamattomaksi kuninkaaksi, ja näin pitänyt luontoa ja toisia eläimiä itsensä alapuolella, on aika laskeutua alas ja ymmärtää olevansa osa luontoa, ei sen yläpuolella, Valtonen sanoo.  – Suhteemme eläimiin on tämän oivaltamisessa keskeisellä sijalla.

Kasvatuksen kentällä on pohdittava, miten eläimistä puhutaan

Asenteet eläimiä kohtaan ovat alkaneet muuttua. Esitys eläinten hyvinvointilaista tuli 22.9 eduskunnan käsiteltäväksi.

– Lain tullessa hyväksytyksi kokonaan tai osittain, tulee se uskoakseni aiheuttamaan kriittistä keskustelua ja vastakkainasettelua.

Myös kasvatuksen kentällä on syytä alkaa pohtia, millaisesta maailmankuvasta käsin eläimistä puhutaan ja päivittää suhtautumista nykypäivään.

– Ajatus siitä, että kasvatuksen ja koulutuksen kenttä olisi erillinen saareke vaikeista yhteiskunnallisista asioista, on vanhentunut, Valtonen toteaa.

Monilajinen kasvatus on kanssakuljeskelua

Monilajisessa kasvatuksessa siirrytään pois ihmiskeskeisyydestä kohti suhteiden tarkastelua. Tärkeämpää on pohtia suhteita kuin hierarkioita.

– Vaikka emme voi siirtää ihmistä kokonaan pois maailman keskiöstä, voimme kutsua sinne mukaan kanssamme toiset lajit. Tavoitteena on löytää yhteisesti jaettuja tiloja ja kohtaamisia, joissa voimme kohdella toisia eläimiä kunnioittavasti.

Valtonen kutsuu yhteistä olemista kanssakuljeskeluksi, joka tarkoittaa arkista olemista ja olemisen jakamista toisten eläinten kanssa.

Monilajinen kasvatus koostuu tilanteiden, suhteiden ja toimijuuksien havainnoinnista ja vaatii epävarmuuden sietämistä siinä, että emme voi koskaan täydellisesti tietää toisen eläimen ajatuksia ja tunteita. Tärkeää monilajisessa kasvatuksessa on uskaltaa pysytellä ristiriitaisissakin tunteissa ja kohtaamisissa.

Monilajinen kasvatus on käyttökelpoinen lähtökohta eläinsuhteiden tarkastelussa mutta ennen kaikkea se antaa työkaluja eläinsuhteiden uudelleen ymmärtämiseksi ja opettajille lähtökohtia lähteä toteuttamaan eläinlähtöisempää pedagogiikkaa.

Monilajisen kasvatuksen pedagogisia lähtökohtia

Monilajinen pedagogiikka pitää tässä tutkimuksessa sisällään kolme toisiinsa kutoutuvaa ulottuvuutta.

Valtosen mukaan on tärkeää työskennellä oppijoiden omien ristiriitaisten ja vaivaannuttavienkin tunteiden kanssa. Miksi pihalla vipeltävä rotta ja sohvalla kehräävä kissa herättävät erilaisia tuntemuksia? Toiseksi hurjalla vauhdilla päivittyvä tieto eläinten sosiaalisista ja kognitiivisista kyvyistä ja tieto siitä, että eläimet ovat tuntevia olentoja, tulisi päivittyä nykyistä nopeammin niin oppikirjoihin kuin kasvatuksen käytäntöihinkin. Kolmanneksi kasvatuksen ja koulutuksen käytännöissä tulee uskaltaa ottaa esiin myös eettisiä ja poliittisia näkökulmia eläinsuhteisiimme liittyen ja näin linkittää omat tunteet ja eläinten tunteet yhteiskuntaan, jossa elämme. 

Räsymattotarinointi monilajisen kasvatuksen menetelmänä

Valtonen on kehittänyt tarinankerronnan menetelmän, jota voidaan käyttää monilajisen kasvatuksen toteuttamisessa ja varsinkin omien eläinsuhteiden kriittisessä tarkastelussa.

Tutkimuksen tarinoissa seikkailee kaksi eläinsuojeluyhdistyksen kissaa Serri ja Rasperi.

– Kotini toimii heille tilapäiskotina matkalla kohti loppuelämän kotia. Olen kirjoittanut tarinoita ensimmäisistä kuukausistamme, jolloin olemme opetelleet yhteiseloa välillä rakkaudentäyteisesti, välillä sormet verta vuotaen tai ripulikakkaa lankamatosta jynssäten, Valtonen nauraa.

Valtosen tarinat kertovat siitä, millaista on jakaa arkea toisen lajin yksilöiden kanssa, kun yhteistä kieltä ei ole ja törmäyskurssilla on kolmen erilaisen persoonan tavat reagoida ja suhtautua eteen tuleviin asioihin.

Kasvatustieteen maisteri Virpi Valtonen väittelee 7.10. klo 12.15 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Kanssakuljeskelua: Monilajisen kasvatuksen teoreettisia ja pedagogisia lähtökohtia 

Väitöstilaisuus järjestetään Athena-rakennuksen salissa 107 (Siltavuorenpenger 3A). Voit seurata tilaisuutta myös verkossa.

Väittelijän yhteystiedot: 

Virpi Valtonen, 050 531 8387, virpi.valtonen@helsinki.fi

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Kuvat

Kuva: Virpi Valtonen
Kuva: Virpi Valtonen
Lataa

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen yhteisö, joka tuottaa tieteen voimalla kestävää tulevaisuutta koko maailman parhaaksi. Se sijoittuu kansainvälisissä yliopistovertailuissa maailman sadan parhaan yliopiston joukkoon. Monitieteinen yliopisto toimii neljällä kampuksella Helsingissä sekä Lahden, Mikkelin ja Seinäjoen yliopistokeskuksissa. Lisäksi sillä on kuusi tutkimusasemaa eri puolilla Suomea ja yksi Keniassa. Yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme