Kirjeet valottavat rajakarjalaisevakkojen kokemushistoriaa

Heikkilä havaitsi Suomen historian väitöksessään, että kirjeet valottavat perhetason aikalaiskokemuksia monivivahteisesti. Tutkimuksen päälähteenä käytetyt Mureen perheen kirjeet mahdollistivat tutkimusnäkökulman, joka toi uutta tietoa evakkosisarusten kokemushistoriasta.

– Mureen sisarukset olivat kotoisin Salmista. Klaudia ja Nasti Mure työskentelivät kätilöinä, Johannes Mure kanttorina ja Anni ja Yrjö Mure sekä heidän äitinsä Tatjana Mure maanviljelijöinä. Perhe oli talonpoikaistaustainen, mutta koulutus ja suomalaisuuteen integroituminen olivat vaikuttaneet sisarusten elämäntapaan, Heikkilä sanoo.

Kirjeet kokemusten kuvaajina

Mureen perheen kirjekokoelmassa on yli 2 000 kirjettä vuodesta 1939 aina 1980-luvulle asti. Mureen sisaruksilla oli kirjoittava elämäntapa, eli naimattomat sisarukset vaalivat kirjeiden avulla sisarussuhteitaan ja rajakarjalais-ortodoksista kotitaustaansa. Kirjeiden säilyttäminen oli myös keino jäsentää perheen menneisyyttä, mitä kuvataan tallettavan elämän käsitteellä.

Aiemmassa siirtoväkitutkimuksessa haastattelut ja muistitietoaineistot ovat olleet keskeisiä lähteitä. Näihin suhteutettuna kirjeistä voi analysoida menneisyyden aikalaiskokemuksia eli kirjoitettuja tulkintoja, jotka olivat syntyneet tapahtumahetkellä. Kokemukset ovat kuitenkin välittyneitä.

– Toisen maailmansodan aikana kirjesensuuri ja itsehillinnän vaatimus vaikuttivat kirjoittamiseen, minkä lisäksi kirjoittaminen oli sidoksissa kirjoittajan henkilökohtaisiin tekijöihin ja kirjeen vastaanottajaan. Sisarukset kirjoittivat eri tavoin toisilleen kuin äidilleen, Heikkilä havainnollistaa.

Yksi siirtoväkitutkimuksen keskeinen käsite on ollut sopeutuminen. Heikkilän tutkimus osoittaa, että Mureen sisaruksilla sopeutumisen paine oli erilainen, koska sisarukset olivat naimattomia ja lapsettomia. Tämän lisäksi koulutustausta ja yhteisöllinen asema mahdollistivat perheen omien ja muidenkin evakkojen oikeuksien puolustamisen. Perhepiirissä rajakarjalais-ortodoksisen elämäntavan merkitys säilyi, mikä ilmeni jälkinä suurperhemallista, elettynä uskontona ja karjalan kielen käyttämisenä eräänlaisena tunnekielenä.

– Perheen ja suvun merkitys oli suuri, mitä osoittavat myös käydyt ja säilytetyt kirjeenvaihdot. Ortodoksinen uskonto ja karjalan kieli loivat jatkuvuuksia, jotka auttoivat selviämään muutosten keskellä. Myös kotieläinten rooli oli keskeinen, kun siirtoväki jatkoi maanviljelyä ja karjanhoitoa uusilla paikkakunnilla.

Kirjeet välittävät samalla tietoa siitä, miten rajakarjalaistaustainen siirtoväki koki sotienjälkeisen yhteiskunnan rakennemuutoksen 1960–1970-luvulla. Esimerkiksi pienviljelystilalle Pohjois-Savoon Lapinlahdelle asutettu Yrjö Mure osallistui paikallispolitiikkaan, ja hänen kokemuksensa kuvaavat asutustilallisten ja pienviljelijöiden tulkintoja siitä, että heidän elämäntyönsä oli menettämässä merkitystä.

Tänä päivänä Mureen sisarusten asutustila tunnetaan Suomen Asutusmuseona, joka esittelee siirtoväen ja rintamamiesten asuttamista maanhankintalain nojalla sekä elämää asutustilalla 1940-luvun lopulta 1970-luvun alkuun saakka. Myös kirjekokoelmaa säilytetään Asutusmuseon arkistossa.

Tutkimus on julkaistu Jyväskylän yliopiston väitöstutkimusten JYU Dissertations -sarjassa, numero 375, Jyväskylä, 2021. ISSN 2489-9003; 375, ISBN 978-951-39-8628-5 (PDF). Linkki julkaisuun: Linkki julkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8628-5

FM Hannu Heikkilän Suomen historian väitöskirjan "Mureen kirjeet: evakkous ja elämäntavan muutos rajakarjalais-ortodoksisten sisarusten kirjeenvaihdoissa 1930-luvulta 1970-luvulle" tarkastustilaisuus on perjantaina 7.5.2021 alkaen kello 12:00. Vastaväittäjänä toimii professori Tiina Kinnunen (Oulun yliopisto) ja kustoksena yliopistotutkija, dosentti, FT Heli Valtonen (Jyväskylän yliopisto).

Yleisö voi seurata väitöstilaisuutta verkkovälitteisesti. Linkki suoraan lähetykseen: https://r.jyu.fi/dissertation-heikkila-070521
Kustoksen puhelinnumero, johon yleisö voi tilaisuuden lopussa esittää mahdolliset kysymyksensä on +358 40 805 4897.

Taustatietoja

Hannu Heikkilä kirjoitti ylioppilaaksi Lapinlahden lukiosta vuonna 2010 ja valmistui filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta 2015. Väitöskirjan valmistuessa Heikkilä alkoi työskennellä Halosten Museosäätiössä Taidemuseo Eemilin museoamanuenssina Lapinlahdella.

Väitöstutkimusta ovat rahoittaneet OLVI-säätiö, Jalmari Finnen Säätiö, Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahaston Aili ja Helvi Rissasen nimikkorahasto ja Jyväskylän yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Tutkimukseen liittyviä arkisto- ja konferenssimatkoja ovat tukeneet Karjalan Säätiö ja Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitos.

Lisätietoja

Hannu Heikkilä, 0452398665, hannu.t.heikkila@jyu.fi