Helsingin yliopisto

Kivikauden hautaustavat periytyvät nykyaikaan

Jaa

Kivikauden kuolemanrituaalit ja hautaustavat olivat monimutkaisia ja kertovat aikansa tavoista ja kosmologiasta. Tutkimalla hautoja on mahdollista myös puhua kuolemasta.

Näkymä Myyrmäen Paalukylänpuistosta Jönsaksen kivikautisen kalmiston suuntaan. Kuvassa näkyvä kallio sijaitsi jo tuhoutuneen kohteen korkeimmassa kohdassa ja suuri osa kalmiston haudoista suuntasi aikanaan sitä kohden. Kuva: Katri Lassila 2016 (Kuvan käyttö sallittu vain Marja Aholan väitöstutkimuksen yhteydessä)
Näkymä Myyrmäen Paalukylänpuistosta Jönsaksen kivikautisen kalmiston suuntaan. Kuvassa näkyvä kallio sijaitsi jo tuhoutuneen kohteen korkeimmassa kohdassa ja suuri osa kalmiston haudoista suuntasi aikanaan sitä kohden. Kuva: Katri Lassila 2016 (Kuvan käyttö sallittu vain Marja Aholan väitöstutkimuksen yhteydessä)

Marja Aholan väitöstutkimus kokoaa yhteen kaiken Manner-Suomen kivikautisista haudoista talletetun tiedon – arkeologisen esineistön, ihmisjäänteet, maanäytteet, radiohiiliajoitukset ja muun arkistodatan – ja osoittaa, että kivikauden haudoista ja hautaustavoista on mahdollista saada uutta tietoa myös ilman kaivaustutkimuksia.

Hautarakenteet eivät ole yksinkertaisia vaan huonosti säilyneitä

Manner-Suomesta tunnetaan noin 70 kivikautista hautakohdetta, joissa vainaja on haudattu maahan kaivettuun kuoppaan. Varhaisimmat haudoista ajoittunevat reilun 8000 vuoden taakse ja nuorimmat noin 5000-4000 vuoden ikäisiksi. Itse haudat ovat enimmäkseen ruumishautoja. Niistä on löytynyt mm. erilaisia kivi- ja meripihkakoruja, saviastioita ja kiviesineitä. 

Tämän esineistön lisäksi erityisesti metsästäjä-keräilijä -yhteisöjen haudoista löytyy usein myös runsaasti punaista maata, punamultaa. 

– Vaikka haudoissa on säilynyt suhteellisen runsaasti esineistöä, tämä aineisto edustaa vain osaa hauta-antimista. Tämä johtuu siitä, että palamaton orgaaninen aines ei säily Manner-Suomen happamassa maaperässä tuhatta vuotta kauempaa. Näin ollen myös jäänteet itse vainajista puuttuvat yleensä kokonaan, Marja Ahola kertoo.

Huonon säilyvyyden vuoksi haudoista on saattanut jäädä jälkeen pelkkä yksinkertaiselta näyttävä kuopparakenne. Yksinkertaisuus on kuitenkin vain näennäistä.

Hautaustapa oli merkityksellinen

Vainajat, sekä aikuiset että lapset, on haudattu tarkoin valittujen esineiden kanssa. Esineet on voitu rikkoa tarkoituksellisesti ja uudet haudat tehdä tietoisesti vanhojen yhteyteen.

Hautapaikka on myös saatettu valita maisemallisesti näyttävältä paikalta. Kun näitä piirteitä tarkastellaan laajemmassa perspektiivissä, ne kertovat Marja Aholan mukaan tavasta, jolla kuolema on kohdattu ja käsitetty maailmassa, jossa myös luonnonilmiöitä, -paikkoja ja -esineitä on pidetty ihmisten tapaan elollisina ja sielullisina olentoina.

– Edeltävät sukupolvet ja näiden hautapaikat muistettiin pitkään ja niitä pidettiin tärkeinä. Oletettavasti maan alle haudattiin kuitenkin vain osa väestöä ja suurin osa vainajista sai käsittelyn, josta ei juurikaan jää jälkiä arkeologiseen aineistoon.

Kivikauden Suomen kuolemanrituaalit ja hautaustavat ovat siis olleet moninaisia ja monimutkaisia.

Hautausrituaalit ovat kuoleman käsittelyä

Marja Ahola muistuttaa, että meillä nykyään käytössä oleva hautaustapa, maan alle hautaaminen, periytyy jopa sadan tuhannen vuoden takaa. Hautaustapa luo selkeän yhteyden menneisyyden ja nykyisyyden välille.

– Omassa yhteiskunnassamme kuolema on piilotettu ja vältelty puheenaihe. Siksi kuolemaan ja sureviin ihmisiin voi olla vaikeaa suhtautua. Näin ei välttämättä ollut esihistoriallisella ajalla. Tutkimalla esihistoriallisia hautaustapoja selviääkin, että hautausrituaalit ja niiden oikeaoppinen suorittaminen ovat olleet hyvin merkityksellisiä menneisyyden ihmisille, Marja Ahola kertoo.

– Vaikka hautausrituaalin toimittaminen liittyy olennaisesti siihen, miten vainaja siirretään elävien yhteisöstä kuolleiden yhteisöön, helpottaa vainajan valmistelu ja muut kuolemanrituaalit myös kuoleman hyväksymistä.

Tämä näkökulma on tärkeä nykypäivänä, jolloin vainajasta huolehtiminen on siirtynyt tämän läheisiltä ulkopuolisille – sairaaloille, saattokodeille, hautaustoimistoille ja seurakunnille. Vaikka ihmiset eivät enää kuolisikaan kodeissaan, ja vaikka vainaja tai tämän läheiset eivät kuuluisikaan mihinkään uskontokuntaan, kannattaisi läheisten silti osallistua vainajan valmisteluun hautaa varten. Mikäli uskonto tuntuu etäiseltä asialta, voi itse tekemistä painottaa enemmän kuin sen mahdollista uskonnollista merkitystä. Käytännön tekemisen kautta kuolema tulee ehkä helpommin hyväksytyksi ja se saa paikkansa yksilön elämässä ja maailmankatsomuksessa.

***

FM Marja Ahola väittelee 18.10.2019 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta "Death in the Stone Age - Making Sense of Mesolithic-Neolithic Mortuary Remains from Finland (ca. 6800 to 2300 Cal BC)". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, PIII, Yliopistonkatu 3.

Vastaväittäjänä on PhD, yliopistolehtori Liv Nilsson Stutz, Linnaeus University, ja kustoksena on professori Volker Heyd.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

marja.ahola@helsinki.fi
+358504488792

Kuvat

Näkymä Myyrmäen Paalukylänpuistosta Jönsaksen kivikautisen kalmiston suuntaan. Kuvassa näkyvä kallio sijaitsi jo tuhoutuneen kohteen korkeimmassa kohdassa ja suuri osa kalmiston haudoista suuntasi aikanaan sitä kohden. Kuva: Katri Lassila 2016 (Kuvan käyttö sallittu vain Marja Aholan väitöstutkimuksen yhteydessä)
Näkymä Myyrmäen Paalukylänpuistosta Jönsaksen kivikautisen kalmiston suuntaan. Kuvassa näkyvä kallio sijaitsi jo tuhoutuneen kohteen korkeimmassa kohdassa ja suuri osa kalmiston haudoista suuntasi aikanaan sitä kohden. Kuva: Katri Lassila 2016 (Kuvan käyttö sallittu vain Marja Aholan väitöstutkimuksen yhteydessä)
Lataa

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Helsingin yliopisto
Helsingin yliopisto
PL 3
00014 Helsingin yliopisto

02941 911 (vaihde)http://www.helsinki.fi/yliopisto

Helsingin yliopisto on yli 40 000 opiskelijan ja työntekijän kansainvälinen tiedeyhteisö, joka toimii neljällä kampuksella Helsingissä ja usealla muulla paikkakunnalla Suomessa. Kansainvälisissä yliopistovertailuissa se on ollut toistuvasti maailman sadan parhaan yliopiston joukossa. Helsingin yliopisto on perustettu vuonna 1640.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat mediatiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme