Koirien ääripiirteitä pyritään karsimaan yhteispohjoismaisilla koiranäyttelyohjeilla

Koirarotuja on kehitetty erilaisiin tehtäviin sopiviksi. Suomen Kennelliitto hyväksyy pääsääntöisesti 94 jäsenmaan kennelliiton muodostaman Kansainvälisen kennelunioni FCI:n (Fédération Cynologique Internationale) tunnustamat rodut ja tietyin kriteerein myös muita rotuja.

Koiranäyttelyiden ulkomuototuomarin tehtävänä on arvioida, kuinka hyvin koira vastaa rodun kansainvälisesti hyväksyttyä rotumääritelmää. Rotumääritelmän laatii yleensä rodun kotimaan kennelliitto ja käsittelyn jälkeen FCI:n jäsenet tunnustavat sen. Rotumääritelmistä tehdyt tulkinnat ovat toisinaan saattaneet johdattaa koiranäyttelyiden tuomareita ja kasvattajia suosimaan äärimmäistä tyyppiä edustavia koiria.

Suomen ja muiden Pohjoismaiden kennelliitot ovat vuonna 2014 valmistuneilla ohjeilla pyrkineet vaikuttamaan siihen, ettei koiranäyttelyissä suosittaisi ääripiirteitä. Rotukohtaiset ohjeet liioiteltujen piirteiden huomioimisesta koiran ulkomuodon arvostelussa (RKO-ohjeet) päivitettiin tänä keväänä. Ne koskevat kaikkia 382 rotua ja erityistarkkailussa on 41 rotua.

– Ulkomuototuomarin tehtävä on arvostella koiria rotumääritelmän mukaisesti. Tuomari voi arvostella näyttelyssä koirasta vain sitä, mitä hän näkee. Ulkomuototuomari ole eläinlääkäri, hän ei tee koirista terveydellisiä arvioita. Rotukohtaiset ohjeet keskittyvät karsimaan äärimmäisiä, liioiteltuja piirteitä. Tuomari ei yksinkertaisesti palkitse äärityypin koiria korkeasti ja huomauttaa liioitelluista piirteistä arvostelussaan. Uskon meidän olevan hyvällä tiellä, sillä rotukohtaisilla ohjeilla on jo ollut vaikutusta myös jalostukseen, sanoo Suomen Kennelliiton hallituksen jäsen, näyttely- ja ulkomuototuomaritoimikunnan puheenjohtaja Kimmo Mustonen.

RKO-ohjeet otettiin Suomessa käyttöön vuonna 2015

Pohjoismaisen Kennelunionin laatimat RKO-ohjeet perustuvat laajaan yhteistyöhön ulkomuototuomareiden, rotujärjestöjen ja eläinlääkäreiden välillä sekä eläinvakuutuksia myöntävien yhtiöiden tilastoihin.

RKO-ohjeissa kiinnitetään huomiota erityisesti koirien liioiteltuihin piirteisiin sekä perusrakennetta ja terveyttä heikentäviin rotukohtaisiin riskikohtiin. Ohjeiden mukaan ulkomuototuomareiden ei tule palkita koiranäyttelyissä korkeasti koiria, joilla on liioiteltuja rotupiirteitä. Näin tuomarit voivat vaikuttaa positiivisesti koirien terveyteen ja rodunjalostuksen suuntaan.

Suomessa RKO-ohjeet otettiin käyttöön kesäkuusta 2015 alkaen. Kansainvälisissä näyttelyissä sekä tarkkailtavina olevien rotujen erikoisnäyttelyissä tuomari kirjoittaa rodun arvostelun jälkeen havainnoistaan raportin, joka toimitetaan Kennelliitolle ja rotujen jalostuksen tavoiteohjelmien valmistelusta vastaaville rotujärjestöille.

– Kennelliitossa tehdään yhteenvedot RKO-raporteista. Tuomarin kannattaa olla RKO-lomakkeen täyttämisessä huolellinen, sillä lomakkeet antavat rotujärjestöille ja -yhdistyksille tärkeää tietoa eri rotujen tilanteesta, kertoo Suomen Kennelliiton näyttely- ja ulkomuototuomaritoimikunnan esittelijä ja sihteeri Paula Rekiranta.

Koiran tulee liikkua ja hengittää normaalisti

RKO-ohjeissa listattiin alun perin 39 rotua, jotka vaativat tuomarilta erityistä huomiota mahdollisten liioiteltujen piirteiden vuoksi. Mukana on muun muassa lyhytkalloisia rotuja, kääpiörotuja, erittäin suurikokoisia molossirotuja sekä rotuja, joissa esiintyy liioiteltuja muutoksia luuston pituuskasvussa.

RKO-ohjeiden mukaan kaikkien koirien tulee pystyä hengittämään hyvin. Niillä ei saa olla ongelmia silmissä, purennassa tai hampaissa, ihossa ja turkissa, liikkeissä tai käyttäytymisessä. Koira ei saa olla ylipainoinen. Koiraa ei myöskään saa esittää liioitellulla tavalla.

Rotukohtaiset liioitellut piirteet voivat liittyä esimerkiksi koiran rakenteeseen, käyttäytymiseen, liikkeisiin, silmiin, korviin, ihon poimuisuuteen tai turkin määrään. Vakava liioiteltu piirre on lyhytkuonoisten koirien hengitys- ja lämmönsäätelyongelmat.

Raporttien avulla seurataan rotujen tilannetta ja päivitetään rotukohtaisia ohjeita. Tuomarit voivat kirjoittaa raportteja myös muista kuin ohjeissa mainituista roduista. Tällöin rotuja voidaan ottaa tarkkailtavaksi ja tarvittaessa lisätä niitä rotukohtaisiin ohjeisiin.