Korjaus järjestäjätahoon: Antti Lindtmanin juhlapuhe itsenäisyyspäivän juhlassa

Korjaus järjestäjätahotietoon alla:

Korson, Koivukylän ja Rekolan Sosialidemokraattien itsenäisyyspäivän juhla

Juhlapuhe, julkaistavissa klo 13.30

Antti Lindtman

Muutokset puhuttaessa mahdollisia

***

Hyvä kaupunginjohtaja,

Arvoisa juhlaväki,

Rakkaat ystävät,

Suomi-laivalla on koko historiansa ajan ollut selkeä suunta. Se on aina seilannut kohti parempaa - kansakunta kyydissään. Aika ajoin laiva on kohdannut karikkoja. Mutta aina on Suomi-laiva tarpeen tullen yhdessä korjattu ja matkaa jatkettu kohti kaikille parempaa huomista.

Kohtalonhetkinä on kansakunnalla ollut riittävästi luottamusta ja lujaa uskoa tulevaisuuteen. Ne ovat valaneet sellaista vakautta, jonka turvin pahimmatkin myrskyt on selätetty.

Suomella on aina ollut johdossaan myös sellaisia viisaita päättäjiä, jotka ovat kyenneet rohkaisemaan kansakuntaa sen kaikkein vaikeimpina hetkinä. Meillä on totisesti ollut kansakuntana hyvä herraonni ja tietenkin myös rouvaonni. Kuten sodan etulinjassa käynyt pääministerimme Mauno Koivisto aikanaan totesi: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”

Tänä itsenäisyyspäivänä Suomi on hyvä ja turvallinen maa asua, elää, tehdä työtä ja yrittää. Meillä on paljon sellaista, josta voimme olla ylpeitä ja kiitollisia. Maailman turvallisin yhteiskunta, huipputuloksiin yltävä koululaitos ja puhdas luonto.

Itsenäisessä Suomessa on jotain sellaista arvokasta, meille jokaiselle, josta haluamme pitää kiinni ja jonka ansiosta tahdomme rakentaa parempaa Suomea.

Kaikki tämä ei olisi mahdollista ilman sodan kokeneiden sukupolvien valtavia uhrauksia. Sota oli täynnä tuskaa ja kärsimystä, joka ulotti varjonsa vielä sukupolvia myöhemminkin ihmisten arkeen. Kaiken synkkyyden rinnalla sotavuosien tarinalla on myös toinen puoli: tarina yhtenäisyydestä ja luottamuksesta. Se tarina on tosi ja siksi niin uskomaton yhä edelleen.

Talvisodan vaikeat vuodet tiivistivät kansakuntaa yhteen. Sisällissodan arvet alkoivat vihdoin umpeutua, kun ulkoinen uhka ja kansakunnan selviytyminen yhdistivät suomalaiset herrasta renkiin. Jokaisen panosta tarvittiin, kun isänmaan asia oli uhattuna. Yhteisenä rintamana Suomi taisteli ja selviytyi. Johtavina arvoina tässä puolustustaistelussa olivat vapaus, tasa-arvo ja koko kansan parempi tulevaisuus ilman sortoa.

Kansakunnan eheyttämisen eteen oli tehty töitä jo ennen talvisodan syttymistä. Kaukonäköinen punamultayhteistyö tuotti maahan lainsäädäntöä, joka vahvisti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tunnetta kaupungeissa ja maaseudulla. Joidenkin historioitsijoiden mukaan tuolloin elettiin Tannerin tasavallan aikaa. Avainasemassa oli puoluerajat ylittävä yhteistyö sisällissodan trauman lääkitsemiseksi, se kohotti koko kansakunnan elintasoa. Väinö Tannerin sanoin: ”Talvisotaan jouduttaessa työväestön elinehdot olivat parantuneet niin suuresti, että heillä oli todella jotakin puolustettavaa, kansa kävi taisteluun yhtenäisenä.”

Sota ei yhdistänyt kansakuntaa vain etulinjassa. Myös kotirintamalla – taloudessa ja työelämässä – tehtiin yhtenäisyyttä lujittavia ratkaisuja. Yksi merkittävä osoitus tästä luottamuksen vahvistamisesta oli tammikuun kihlaus. Suomen työnantajain Keskusliitto antoi julistuksen, jossa se tunnusti ammattiliitot ja keskusjärjestö SAK:n neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä. Osapuolet sopivat, että vastedes pyritään löytämään yhteisymmärrys neuvotteluteitse. Julkilausuma luettiin Yleisradion iltauutisissa 23. tammikuuta1940 ja julkaistiin seuraavana päivänä sanomalehdissä. Näin työmarkkinoilla luottamuksen vahvistamiseksi lyötiin kättä päälle. Jo tuolloin opittiin, että sopien saadaan aina enemmän kuin riidellen.

Hyvät ystävät,

Kun tänä päivänä nuori perustaa uuden kasvuyrityksen tai perhe miettii työn perässä kaupunkiin muuttamista, luottamus on avainasemassa. Luottamus on se suomalaisen yhteiskunnan koossa pitävä voima, joka antaa uskoa huomiseen. Ilman luottamusta ei elämää voi suunnitella kovin pitkälle tulevaisuuteen.

Siksi tämän päivän päätöksentekijöiden on pystyttävä täyttämään oma roolinsa sukupolvien katkeamattomassa ketjussa ja rakennettava luottamusta Suomeen – niin työmarkkinoille, talouteen, kulttuurin kuin perhe-elämäänkin. Sellaista elämänaluetta ei ole, missä luottamusta ei tarvittaisi.

Yksi Suomen upeimmista piirteistä on, että edellinen sukupolvi on aina halunnut antaa seuraavalle sukupolvelle paremmat elämän edellytykset kuin itse on saanut. Tällä tavalla sisukas Suomi on ponnistellut läpi vaikeiden aikojen ja noussut monilla eri mittareilla maailman parhaiden maiden joukkoon.

Meitä edeltävin sukupolvien työ on inspiroinut myös tulevia sukupolvia käymään työhön Suomen puolesta. Se, että jokainen uusi sukupolvi on saanut paljon edelliseltä, on velvoittanut myös kunnioittamaan ja arvostamaan aikaisempien sukupolvien ponnistuksia. Tätä sukupolvien välistä kunnioitusta ja arvostusta tarvitaan yhä tänäkin päivänä. Sukupolvia yhteen sitovaa ketjua ei pidä päästää löystymään.

Sotia seurannut yhteiskunnan jälleenrakentaminen ja jälleenrakentamista seurannut hyvinvointiyhteiskunnan luominen ovat sodan käyneiden ikäluokkien suurin perintö meille tämän päivän suomalaisille. Tätä työtä arvostan joka päivä, kun saan viedä tyttäreni päiväkotiin tai kun käymme hänen kanssaan neuvolassa.

Sotien jälkeen rakennetusta hyvinvointiyhteiskunnasta ei kuitenkaan saa tulla itsestäänselvyyttä. Hyvinvointiyhteiskuntaa haastetaan uudistumaan tässä ajassa enemmän kuin koskaan.

Hyvinvointiyhteiskunnan uudistaminen ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että kaikki sen toiminnot ovat kaupan. Meidän on pidettävä huolta siitä, että yhteiskunnan kehittämisen ohjakset pysyvät omissa käsissämme – nyt ja tulevaisuudessakin.

Moni hyvinvointiyhteiskuntaa haastava voima on tuontitavaraa ulkomailta. Kohtalomme ei enää ole vain omissa käsissämme, siksi tarvitaan rajat ylittävää yhteistyötä. Suomi on tältä osin yhä tiiviimmin osa kansainvälistyvää maailmaa. Alati kasvava keskinäisriippuvuus ja teknologian kehitys haastavat meitä yhä aktiivisempaan vuorovaikutukseen toistemme ja ympäröivän maailman kanssa. Pieni Suomi ei pärjää yksin. Siksi meidän on rakennettava siltoja, ei muureja.

Euroopan unioni on hyvä esimerkki siitä, miten rajat ylittävällä yhteistyöllä vastaamme aikamme haasteisiin. Ilmastonmuutosta, kasvavaa muuttoliikettä ja työelämän murrosta ratkomaan tarvitaan eurooppalaista yhteistyötä, jossa Suomi voi olla kokoaan suurempi. EU on meille luonnollinen seuravalinta. Jäsenyys on hyväksi turvallisuudellemme, kaupallemme ja kulttuurillemme. EU:ta tarvitsemme asioihin, joita emme yksin voi hoitaa, vaikkapa ajankohtaisen suurimman haasteen ilmastomuutoksen pysäyttämiseen.

Hyvät ystävät,

Vaikka elämme yhä kansainvälisemmässä maailmassa, ei Suomi ole lastu laineilla. Meillä on valtaa vaikuttaa siihen, mikä on Suomen suunta. Meidän on tukeuduttava vahvuuksiimme ja luotava hyvinvointia sekä menestystä kaikkialle ympärillemme. Sen me olemme ennenkin tehneet. Juuri siihen kiteytyy paljon itsenäisyytemme ytimestä.

Nykyajan itsenäisyys ei ole sitä, että olemme muista riippumattomia ja eläisimme kuin omavaraistalous maailman reunalla. Itsenäisyys mitataan aina suhteessa muihin. Tarvitsemme muita, mutta myös meitä tarvitaan. Suomella on vankka paikka maailmassa ja siitä syntyy tämän ajan itsenäisyytemme perusta.

Itsenäinen, hyvinvoiva ja menestyvä Suomi voi olla peili maailmalle. Suomen menestystarina on tarina siitä, miten kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Se on antanut tunteen siitä, että olemme samassa veneessä. Se on luonut luottamusta, vakaultta ja uskoa tulevaisuuteen.

Hyvät ystävät,

Politiikan viikko on ollut dramaattinen ja poikkeuksellinen, historiallinenkin. Pääministeri Rinteellä oli vielä alkuviikosta sosialidemokraattisen puolueen täysi tuki, mutta hän teki henkilökohtaisen ratkaisun ja erosi pääministerin tehtävästä.

Kaikista tärkeintä on, että tilanteesta päästään pian eteenpäin. Nyt ei ole aikaa jäädä tuleen makaamaan – edessämme on suuria haasteita. Suomella on hyvä hallitusohjelma ja edellytykset toimivan hallitusyhteistyön rakentamiseen kaatuneen hallituksen työn pohjalta. Meidän on tehtävä kaikkemme, että vaikeasta tilanteesta päästään sovinnon ja luottamuksen tielle.

Sosialidemokraattien puoluevaltuusto on sunnuntaina totisen paikan edessä. Puoluevaltuuston kuusikymmenhenkiseltä jäsenistöltä kysytään, kenestä kippari Suomi laivalle tästä eteenpäin?

Olen itse sanonut, että jos puolue kutsuu, olen tähän tehtävään valmis. Haluan olla edesauttamassa sitä, että hyvän hallitusohjelman toimeenpanoon lähdetään nyt toden teolla. Strategia on olemassa ja tavoitteet asetettu – nyt on käärittävä hihat ja pantava toimeksi. Meidän on näytettävä suomalaisille, mihin pystymme. Sitä suomalaiset odottavat ja sen suomalaiset ansaitsevat.

Suomi tarvitsee nyt toimintakykyisen hallituksen, joka pystyy viemään Suomi-laivaa eteenpäin vaikeista ajoista kohti parempaa huomista.

Hyvät ystävät,

Suomi on kulkenut 102 itsenäistä vuotta. Ensimmäiset vuosikymmenet itsenäisyyttä juhlittiin sisällissodan voittajan ehdoin. Kuten Leppäsen Preeti sen niin osuvasti Pohjantähdessä kuvasi. Tyttärenpoika oli kaatunut talvisodassa, ja vaivaistaloon joutunut Preeti oli saanut kirkonkylän silmäätekeviltäkin sankarihautajaisissa huomiota.

”Minä sitä kanssa sanon, että kun voi nyt otoi vähävoimasempikin tän isänmaan eteen näin sota-aikana… Kunnei sitä rauhan aikana ole tilaisuuttakan. On vaan niin kun toi työnteko päällimmäisenä. Se on rauhanaikana niin kun paremman väen asia toi isänmaa, mutta sodassa passaa sitten vähän huonommankin koittaa…”

Tänä päivänä onneksi isänmaa on yhteinen asia, ja on pidettävä huolta, että näin on tulevaisuudessakin. Siksi tarvitaan vakautta, luottamusta ja uskoa tulevaan. Yhdessä pystymme parhaimpaan.

Hyvää itsenäisyyspäivää!