Korona ei vähentänytkään pahimpia saastesumuja

Maailman suurkaupungit hiljenivät keväällä koronaviruksen takia. Ilmakehätutkijoille tilanne loi ainutlaatuisen mahdollisuuden testata hypoteeseja. Helsingin yliopiston Ilmakehätieteen keskus (INAR) on jo pitkään mitannut ilmanlaatua, saastepitoisuuksia ja pienhiukkasten muodostumista Kiinan suurkaupungeissa.

Mitä tapahtui ilman saastepitoisuuksille, kun ihmisen toiminnan aiheuttamat päästöt vähenivät? Kevään poikkeusoloissa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että joissakin pahimmin saastuneissa kaupungeissa saastesumu ei hälvennyt vaan jopa lisääntyi, kun suorien päästöjen väheneminen lisäsi ilmassa tapahtuvia kemiallisia reaktioita.

Pohjois- ja Itä-Kiinassa korona hiljensi etenkin liikenteen, jolloin liikenteen päästöt vähenivät noin 40-70 prosenttiin normaalista. Tämä vähensi ilman typpioksidipitoisuutta, mikä normaalisti vähentäisi ilman otsonipitoisuutta. Yhdisteiden väliset prosessit voivat kuitenkin olla yllättäviä.

Otsoni on yleisimpänä hapettimena eli oksidien muodostajana pääsyyllinen saastemäärien nousuun ja säilymiseen. Tutkimuksessa havaittiin, että typen vähentyminen ilmassa lisäsi otsonin syntymistä, kunhan ilman hiilivetypitoisuus oli suuri. Suuri otsonipitoisuus lisäsi yhdisteiden kemiallisia reaktioita. Lopputuloksena yksi saastehiukkanen korvautui toisella. Seurauksena ilman laatu ja näkyvyys säilyivät huonoina tai joissakin tapauksissa jopa laskivat.

– Kun jokin komponentti poistuu ilmakehän saastecocktailista, niin jokin toinen korvaa sen, jolloin ilman saastepitoisuus ei välttämättä putoa, akatemiaprofessori ja Ilmakehätieteiden keskuksen johtaja Markku Kulmala kertoo.

Saastepäästöjen vähentäminen on Kulmalan mukaan silti järkevää, sillä mitä laimeampi saastesekoitus ilmassa on, sitä vähemmän yleensä syntyy haitallisia reaktioita ja yhdisteitä. Oleellista on saada yhä parempi käsitys siitä, mitä ilman saastekocktailissa tapahtuu. Ymmärryksen lisääntyessä osataan esimerkiksi tehdä yhä tarkemmin ilman laatua parantavia päästövähennyksiä.

Tutkimus perustuu monipuolisiin SMEAR (Station for Measuring Ecosystem-Atmosphere Relations) -tyyppisiin mittauksiin, joita tehdään jatkuvana mittauksena sekä Pekingissä että Nanjingissa yhteistyössä kiinalaisten yliopistojen (Beijing University of Chemical Technology, Tsinghua University, Nanjing University) ja Kiinan tiedeakatemian eri laitosten kanssa.

Lisätietoja

Akatemiaprofessori, akateemikko Markku Kulmala

markku.kulmala@helsinki.fi

040 5962 311

Twitter: @MarkkuKulmala1