Koronapandemia pakotti hoivakodin johtajan kohtaamaan omat pelkonsa

Johtaja Mira Haapala oli työskennellyt Attendo Milkassa kolme kuukautta, kun koronavirus pääsi hoivakotiin sisään hyvästä suojautumisesta huolimatta. 17 asukasta sairastui ja kolme heistä menehtyi. Hauraille ikäihmisille ei ollut ehtinyt syntyä rokotussuojaa virusta vastaan. Henkilökuntakaan ei säästynyt tartunnoilta. Heistä 19 sai koronan.

– Laskin, että helmi-maaliskuun aikana yhteensä 59 hoitajaa oli karanteenissa, Haapala kertoo.

Pelkoa asukkaiden, henkilökunnan ja oman perheen puolesta

Mira Haapala vietti lähes kaiken aikansa puhelimessa helmi–maaliskuussa. Oli etsittävä sijaisia ja järjesteltävä muuttuvia tilanteita hoivakodissa. Turvattava asukkaiden hyvä hoito, huolehdittava, että henkilökunta on perillä suojautumisohjeistuksesta, vastuutettava yhä uusia ihmisiä koordinoimaan päivän ohjelmaa kollegojen sairastuttua tai siirryttyä karanteeniin.

Haapala oli saanut harjoitella koronatilannetta edellisen vuoden joulukuussa. Tuolloin selvittiin vain yhdellä tartunnalla. Vakava paikkahan se silti oli, varsinkin läheisten silmissä. Haapalalta kysyttiin, miten voi olla mahdollista, etteivät ammatti-ihmiset pystyneet pitämään koronaa poissa hoivakodista.

– Mutta emme me ole sankareita, jotka pystyvät pitämään koronan poissa. Olemme tavallisia töissä käyviä ihmisiä, joilla on perheet ja ystävät. Ja tartuntahan voi tulla paitsi henkilökunnalta, myös hoivakodissa vierailevilta, Haapala sanoo.

Haapala koki riittämättömyyden tunteita siitä, ettei ehtinyt vastata kaikkiin puhelinkeskustelujen aikana tulleisiin toisiin puheluihin.

– Siellä saattoi olla läheinen, joka ajatteli, että olenko vähempiarvoisempi, kun et minulle vastaa.

Ikäihmisten menehtyminen oli surullista, ja tilanteita oli vaikea käsittää todeksi.

– Asukas, joka meillä sairastui ensimmäisenä tuolloin, myös kuoli ensimmäisenä kolmesta. Tapahtumat etenivät nopeasti. Samana aamuna olin puhunut infektiolääkärin kanssa puhelimessa, että kaikki voivat hyvin. Seuraavassa hetkessä ambulanssi oli ovella.

Surun ja epäuskon rinnalla Haapala tiesi, että henkilökunta teki tilanteissa sen, minkä ammattitaitoinen ihminen pystyy. Tauti on raju, mutta niin ovat esimerkiksi influenssa- ja noroviruksetkin päästessään infektoimaan ikääntyneitä ja hauraita. Kuoleman läheisyys on osa hoivakodin arkea.

Koronan kohdalla tilanne on toki erilainen. Siinäkin mielessä, että hoitajat joutuivat pelkäämään myös itsensä ja omien perheidensä puolesta.

Haapala kertoo, että koronaan sairastuneet Milkan työntekijät purkivat tuntojaan yhdessä keskustellen: Mitä jos joudun sairaalaan? Mitä jos kuolen?

– Sairastuneet saivat purkaa tuntojaan vapaasti. Ketään ei vähätelty. Se pelko oli todellinen ja sama meille kaikille. Itsellänikin on viisi lasta. Tuli pohdittua, että tuonko minä sen taudin lopulta kotiin perheelleni. Kun olin tehnyt pitkää päivää töissä, kävelin aina kotona heti suoraan suihkuun, Haapala kertoo.

Haapala korostaa, miten hurjan tärkeää oli pitää huolta työntekijöiden jaksamisesta.

– Yritin tsempata kaikin tavoin, tilasin vissyjä ja eväitä ja yritin ottaa huomioon heidän jaksamisensa. Sainkin siitä hyvää palautetta. Oli esimerkiksi ilahduttanut paljon, että kerrankin oli koko kaappi täynnä syötävää ja juotavaa vain henkilökunnalle!

Yskäisystä koko porukka varpailleen

Kun korona alkoi kevättalvella levitä Milkassa, joutui Haapala rekrytoimaan lisäväkeä epäkiitollisella saatteella. Tuletko meille hoitamaan koronaan sairastuneita, kuului kysymys.

– Moni tuli meille koronasta huolimatta. He kysyivät ensin, että onhan meillä suojavarustusasiat kunnossa. Ja kun kuulivat, että ovat, niin tulivat töihin. Monelta tuli myös jälkeenpäin palaute, että haluaa jäädä meille töihin, vaikka ei ollut aiemmin meillä työskennellyt, ja oli tullut keskelle sellaista hullunmyllyä, Haapala kertoo.

Omaa väkeä tippui jatkuvasti pois vuoroista karanteenien takia ja sijaiset vaihtuivat nopealla vauhdilla. Pienestä yskäisystä hypättiin varpailleen: meneekö taas koko remmi vaihtoon?

– Oli hurjaa, kun toiminnan pyörittämisestä tippuivat karanteenien myötä kaikki ne, joiden olisin ajatellut olevan minun apunani tilanteessa. Sain onneksi aluepäälliköltäni ja Attendon koronaryhmältä mahtavaa tukea. Se oli aivan superloistava joukko, Haapala kiittää.

Omat kiitoksensa Haapala suuntaa Vaasan kaupungin koronatiimin vahvalle tuelle.

– Aina sai soittaa, jos mitään oli jäänyt epäselväksi. Heiltä myös soitettiin ja kysyttiin, miten meillä jaksetaan.

Jatkuvaa ohjeiden kertausta ja muistuttamista

Jatkuvassa muutoksessa työyhteisön avainhenkilöiksi muodostuivat vuorovastaavat, jotka muun muassa pitivät huolta siitä, että ohjeita noudatettiin ja suojavarusteita käytettiin oikein.

– Vaikka suojavarusteiden käyttöä harjoittelisi kuinka, se ei ole sama asia kuin oikea tilanne. Kun tosi on kyseessä, vaatii keskittymistä muistaa, mihin saa koskea milloinkin ja mihin ei. Se oli jatkuvaa ohjeiden toistamista ja muistuttamista. Pakko oli myös sanoa, että emme toista näitä ohjeita ilkeyttämme, Mira Haapala sanoo.

Haapalan mukaan henkilökunnasta tuntui raskaalta ja ristiriitaiselta, että vaikka he työskentelivät täyssuojauksessa, saattoi silti tulla ohjaus karanteeniin.

– Ymmärrän, että kunnan oli pakko ottaa tilanne varman päälle näin isossa yksikössä. Meillä on 72 paikkaa ja asukkaat ovat hauraita ikäihmisiä. Mutta turhautumista se aiheutti. Silti täytyy heti sanoa, että työntekijät vetivät sen ajan kyllä hurjalla tsempillä läpi. Kaikilla oli ihan varmasti töihin tullessa ja karanteenista palatessa pelko omasta terveydestä. Olen kuullut tarinoita, että näissä tilanteissa haetaan sairaslomaa, ettei tarvitse tulla töihin. Meillä kaikki tulivat töihin ja tekivät enemmän kuin oman osansa, Haapala sanoo.

Haapala iloitsee siitä, että kaiken paineen alla, ”täysmuoviin pukeutuneena”, hoitajat jaksoivat tehdä karanteeniin asetettujen ikäihmisten elämästä mahdollisimman normaalia.

– Kyseltiin toiveita ja haettiin kaupasta ristikkolehtiä tai muuta, mitä he halusivat. Tuotiin huoneeseen jumppalaite, jotta asukas pystyi pitämään kunnostaan huolta. Annettiin heille aikaa.

Teksti on julkaistu myös Attendon nettisivuilla.