Kotieläintilojen investointiavustukset kannustavat tiloja jatkuvuuteen ja kasvamiseen

Tutkimuksessa tarkasteltiin maatalouden investointiavustusten vaikutusta tilakoon kasvuun ja kotieläintilojen alueelliseen kehitykseen. Lisäksi selvitettiin niiden merkitystä kotieläintalouden rakennekehitykselle.

Vuosien 2007–2021 aikana maatalouden investointiavustusta myönnettiin noin 17 000 maatilalle, yhteensä noin 1,3 mrd.€. Hyväksytyt investointikustannukset vuosina 2015–2021 olivat noin kaksi miljardia euroa, joiden perusteella investointeihin myönnettiin noin 0,7 miljardia euroa tukea. Avustuksia kohdentui euromääräisesti eniten maatalouden rakentamisinvestointeihin ja lukumääräisesti eniten salaojitusinvestointeihin.

Hyväksyttyjen investointiavustusten määrä väheni kuitenkin merkittävästi vuosina 2020–2021. Investointihalukkuus hiipui, kun pandemian jälkimainingeissa tuotantokustannukset nousivat ja yleinen talouden epävarmuus lisääntyi.

”Epävarmuutta on edelleen kasvattanut Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, mikä on pitänyt tuotantopanosten hinnat korkealla. Haluja investointeihin on vähentänyt sekin, että kriisien vuoksi tilojen maksuvalmius on heikentynyt”, sanoo vanhempi maatalousekonomisti Päivi Kujala.

Tutkimus on osa laajempaa Luonnonvarakeskuksen, Pellervon taloustutkimuksen ja Helsingin yliopiston hankekokonaisuutta, jossa on tarkasteltu politiikkatoimia maatalouden rakenteen kehittämiseksi.

Eläinmäärät ja keskipeltopinta-ala kasvoivat

Tutkimuksessa verrattiin tuotantosuunnittain investointiavustuksia hyödyntäneitä kotieläintiloja niihin tiloihin, jotka eivät olleet hyödyntäneet avustuksia. Tutkimuksen mukaan investointiavustuksilla on ollut positiivinen vaikutus kotieläintilojen kehitykseen, eläinmäärät sekä tilojen keskipeltopinta-alat ovat kasvaneet nopeammin investointiavustuksia hyödyntäneillä tiloilla.

Avustuksilla on myös ollut kannustava vaikutus kotieläintilojen jatkuvuuteen, koska yhä suurempi osuus jatkavista tiloista hyödynsi investointiavustuksia. Avustuksia käytettiin kaikilla tukialueilla Suomessa, joten niillä on saattanut olla aluekehitystä vahvistava vaikutus.

Lisäksi vertailtiin lypsykarjatiloja, jotka olivat käyttäneet investointiavustusta rakentamiseen sellaisiin tiloihin, jotka eivät olleet hyödyntäneet avustuksia. Rakentamisinvestointeihin avustuksia saaneet tilat olivat kasvaneet maidontuotannon, eläinyksiköiden määrän, peltoalan ja maidon keskituotoksen osalta verrokkeja nopeammin.

”Kotieläintaloudessa rakennekehitys on kuitenkin ollut tarkastelujaksolla nopeaa, ja lopettavien tilojen määrä oli suuri. Tilamäärän väheneminen avaa yhtäältä mahdollisuuksia jatkaville tiloille laajentaa tuotantoa, toisaalta suuntana voi olla tuotantomäärien väheneminen, jos jatkavilla tiloilla ei ole investointihalukkuutta”, Päivi Kujala toteaa.

EU-rahoituskausien saumakohdista on tehtävä sujuvia

Tutkimuksen mukaan EU-rahoituskausien vaihdoksista olisi tehtävä entistä sujuvampia. Pitkittynyt vaihdos voi jäädyttää investoinnit pitkäksikin aikaa, kun investointitukihakemuksia ei voida vastaanottaa tai päätöksiä ei voida tehdä vahvistamattomien EU-asetusten, vaillinaisen kansallisen lainsäädännön tai tietojärjestelmien toimimattomuuden vuoksi.

Tutkimuksen perusteella ei voida arvioida investointiavustusten vaikutusta tilojen investointien kannattavuuteen, koska käytössä ei ollut tilojen taloudellisia tunnuslukuja ja koska tarkastelussa olivat vain ne tilat, jotka olivat saaneet avustuksen. Tiloilla tehdään investointeja myös ilman julkista tukea.

Tutkimusta on rahoittanut Maatilatalouden kehittämisrahasto Makera. Koko raportti on julkaistu PTT:n verkkosivuilla https://www.ptt.fi/julkaisut/kotielaintilojen-investointiavustusten-vaikuttavuuden-arviointi/