Kotouttamistoimenpiteet voivat vahvistaa maahanmuuttajien syrjäytymistä

Vaikka kotouttaminen pyrkii tekemään maahanmuuttajista aktiivisia ja tasavertaisia suomalaisen yhteiskunnan jäseniä, kotouttamistoimenpiteet voivat vahvistaa maahanmuuttajien syrjäytymistä ja marginalisointia.

– Kotouttaminen perustuu toimenpiteisiin, jotka ovat tilapäisiä ja lyhytkestoisia eivätkä johda virallisesti tunnustettuun osaamiseen, esimerkiksi tutkintoon, toteaa tutkija Tuuli Kurki.

Kotoutumisen onnistumisen vastuu on yhteiskunnalla

– On tärkeää, että erityisesti koulutuksen kentällä puhutaan avoimesti yhteiskuntamme ja sen instituutioiden rasismista ja rodullistamisesta sekä siitä, että kaikki ei ole ”vain itsestä kiinni”, Tuuli Kurki sanoo.

Kotouttaminen esitetään Kurjen mukaan yksilön seikkailuna, jonka kautta osalle tarjotaan parempaa elämää ja onnea. Toiset taas kohtaavat ulossulkemista ja epäonnea riippumatta heidän ahkerista pyrkimyksistään kotoutua. Tästä seuraa epävarma elämä, jossa menestymisestä tai epäonnistumisesta vastuutetaan yksilöä, ei yhteiskuntaa.

– Kotouttamisen keskeisiä haasteita ovat esimerkiksi kotouttamis- tai muuhun koulutukseen pääsy, pitkät odotusajat ja puutteellinen tiedotus. Samanaikaisesti yksityisen sektorin tarjoamat kotouttamispalvelut lisääntyvät, minkä myötä kotoutuminen muuttuu ostettavaksi tuotteeksi. Ostaminen ei ole kaikille mahdollista.

Maahanmuuttajia, erityisesti nuoria naisia, ohjataan hoivatyöhön

Koulutus, yksi kotouttamisen keskeisimmistä konteksteista, edistää virallisesti monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta.

– Käytännössä myös koulutus osallistuu rodullistetun ja sukupuolitetun eriytymisen vahvistamiseen koulutus- ja työmarkkinoilla. Maahanmuuttajien, erityisesti nuorten maahanmuuttajanaisten, työntäminen hoiva-alalle on hyväksikäyttävää rasismia, Tuuli Kurki toteaa.

– Houkuttelu hoivatyöhön tehdään usein naisten henkilökohtaisista toiveista ja kokemuksista riippumatta ja pääasiassa siksi, että maahanmuuttajina ja nuorina naisina heidän ajatellaan sopivan hoivatyöhön ikään kuin luonnostaan kulttuurinsa tai uskontosa vuoksi. Hoivatyöhön houkuttelu kietoutuu myös maahanmuuton ja kotouttamisen markkinoitumiseen ja yksityistämiseen, jossa talouden tarpeet ovat ensisijaisia verrattuna maahanmuuttajien henkilökohtaisiin tarpeisiin ja toiveisiin.

Maahanmuuttajia ei tule tasapäistää massaksi

Maahanmuuttajaa pidetään päättäjien ja valtaväestön keskuudessa neutraalina terminä, joka kuvaa ihmisiä ”muista kulttuureista”. Ihmiset, joita tällä termillä nimetään, tulkitsevat sen kuitenkin usein loukkaavana ja leimaavana: maahanmuuttajaksi nimetty tarkoittaa jotakuta vähempiarvoista.

– Tätä nimeämistä voidaan kuitenkin vastustaa. Nuoret käyttävät sisäpiirissään, muiden rodullistettujen kesken, esimerkiksi käsitteitä ulkomaalainen ja pakolainen, Tuuli Kurki kuvaa.

Nuoret kuitenkin korostivat, että niiden käyttö oli sallittua nimenomaan vain sisäpiirissä.

Maahanmuuttajien kotoutumista käsittelevässä väitöstutkimuksessaan Kurki kehittää käsitteen maahanmuuttajaistaminen.

– Se kuvaa sitä, kuinka joukko ihmisiä, joilla on hyvin erilaiset taustat, kokemukset, intressit ja tarpeet muodostetaan ja käsitetään yhdeksi ryhmäksi, maahanmuuttajiksi. Maahanmuuttajaistamiseen vaikuttavat kotouttamispolitiikan ja kotouttamisen käytännöt ja sitä tuotetaan myös esimerkiksi mediassa.

Maahanmuuttajaistamista voidaan vastustaa ja hankaloittaa toimimalla odotettuja, sukupuolittuneita ja rodullistettuja kotoutumisreittejä vastaan. Vastarinta vaatii kuitenkin usein kekseliäisyyttä siitä miten toimia systeemiä vastaan. Vaarana on, että kyvykkyyden, kekseliäisyyden ja itsevarmuuden korostaminen rasismia kohdatessa voi kääntyä vaatimuksiksi, joita kaikilla, jotka rasismia kohtaavat, tulee olla.

***

Tuuli Kurki väitteli 22.2.2019 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Immigrant-ness as (mis)fortune? - Immigrantisation through integration policies and practices in education". Vastaväittäjänä oli professori Heidi Safia Mirza, Goldsmiths University of London, ja kustoksena oli professori Kristiina Brunila.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Helsinki Studies in Education. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.