Kouludemokratiassa oppilaat pääsevät vaikuttamaan omaan kouluyhteisöönsä

Viime vuosien isot kriisit, pandemia ja Euroopassa käytävä sota ovat nostaneet julkiseen keskusteluun huolen demokraattisen yhteiskunnan pysyvyydestä.

– Jo pitkään ennen kriisejä Suomessa on oltu huolestuneita nuorten vähäisestä kiinnostuksesta yhteiskunnallisiin asioihin ja osallistumiseen. Huoli nousi esille myös juuri olleiden eduskuntavaalien yhteydessä, väitöskirjatutkija Mikko Tujula toteaa.

Oppilaskuntatoimintaa on tutkittu varsin vähän

Oppilaskuntatoiminta on nähty ratkaisuna lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksien ja yhteiskunnallisen kiinnostuksen edistämiseksi. Oppilaskuntatoiminta on ollut peruskoulussa jo pitkään pakollista, mutta siitä huolimatta sitä on tutkittu todella vähän.

Tujula tutki oppilaskuntatoimintaa haastattelemalla alakoulun oppilaskuntien ohjaavia opettajia. Tulosten perusteella oppilaskuntatoiminta ei ole pystynyt vastaamaan sille esitettyyn haasteeseen.

– Kaikki oppilaat eivät pääse toimintaan mukaan, toiminta on tapahtumapainotteista, oppilaiden todelliset vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset ja toiminta on usein opettajajohtoista.

Tujulan mukaan oppilaskuntatoimintaa tarvitaan, mutta se ei sellaisenaan riitä, jos tavoitteena on saada kaikki oppilaat vaikuttamaan omaan kouluyhteisöönsä ja kiinnostumaan yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Oppilaskuntatoiminnan fokusta pitäisikin siirtää oppilaskunnan hallituksesta yksittäisiin luokkiin. 

Tulevaisuusverstasmenetelmä on oppilaslähtöinen

Tujulan mukaan tulevaisuusverstasmenetelmä voisi täyttää oppilaskuntatoiminnalta jäävää kouludemokratian aukkoa ja toimia oppilaiden vaikutusmahdollisuuksia lisäävänä koko koulun tasoisena toimintamallina.

– Tulevaisuusverstastyöskentely mahdollistaa paremmin kaikkien oppilaiden osallistumisen, todellisen vaikuttamisen ja toiminta on oppilaslähtöisempää kuin perinteinen oppilaskuntatoiminta.

Tulevaisuusverstas on tulevaisuudentutkimukseen perustuva ongelmanratkaisumenetelmä, jonka avulla voidaan hahmotella mahdollisia ja toivottavia tulevaisuuksia. Menetelmää ei ole totuttu käyttämään Suomessa koko koulun toimintamallina. Tujula tutki tulevaisuusverstasmenetelmää haastattelemalla rehtoria, opettajia ja oppilaita yhdestä alakoulusta, jossa tulevaisuusverstasmenetelmä on käytössä.

Avoimeen luokkahuonekeskusteluun on panostettava

Oppilaskuntatoiminnan ja tulevaisuusverstasmenetelmän lisäksi Mikko Tujula tutkii koulun yhteisöllisen ilmapiirin yhteyttä oppilaiden halukkuuteen osallistua ja vaikuttaa koulussa ja yhteiskunnassa. Yhteyttä tutkittiin Suomesta kerätyn ICCS 2016 -kyselyaineiston avulla. Käytetty kyselyaineisto koostuu opettajien ja kahdeksasluokkalaisten oppilaiden vastauksista. Kyseisen osatutkimuksen tekemiseen osallistui Tujulan lisäksi kolme muutakin tutkijaa.

– Tulostemmeperusteella koulun yhteisöllisellä ilmapiirillä oli yleisesti kohtalaisen heikko yhteys oppilaiden halukkuuteen osallistua ja vaikuttaa koulussa ja yhteiskunnassa, mutta poikkeuksiakin löytyi, Tujula kertoo.

Poikkeuksena nousi esille oppilaiden kokemus avoimesta luokkahuonekeskustelusta. Avoimella luokkahuonekeskustelulla tarkoitetaan esimerkiksi tilanteita, joissa oppitunneilla opettajat rohkaisevat oppilaita ilmaisemaan mielipiteitään, oppilaat ottavat esille ajankohtaisia poliittisia tapahtumia keskusteltaviksi luokassa ja oppilaat ilmaisevat luokassa mielipiteitään, vaikka ne eroavaisivatkin luokan enemmistön mielipiteistä.

Avoimella luokkahuonekeskustelulla oli yhteys oppilaiden halukkuuteen keskustella poliittisista ja yhteiskunnallisista asioista vanhempiensa ja ystäviensä kanssa ja osallistua nyt ja tulevaisuudessa koulussa tapahtuvaan vaikuttamistoimintaan.

– Näyttääkin siltä, että avoimeen luokkahuonekeskusteluun kannattaa panostaa, jos halutaan saada lapset ja nuoret kiinnostumaan vaikuttamisesta. 

Koulujen välisillä eroilla oli varsin pieni osuus tuloksia tulkittaessa. Tujulan mukaan suomalaiset peruskoulut näyttäytyvät varsin tasaveroisina kasvualustoina yhteiskunnalliselle aktiivisuudelle.

Uusi malli kouludemokratian toteuttamiseksi

Tujulan tutkimuksen perusteella oppilaiden vaikutusmahdollisuuksissa on paljon kehitettävää. Hän esittelee väitöskirjassaan teoreettisen mallin kouludemokratian toteuttamiseksi peruskoulussa. Mallin tavoitteena on kuvata, miten kouludemokratiaa voisi toteuttaa oppilas-, luokka- ja koulutasolla suomalaisessa peruskoulussa, jotta oppilaat haluaisivat ja pystyisivät osallistumaan ja vaikuttamaan koulussa ja yhteiskunnassa.

Vaikuttaminen on taito, jota pitää harjoitella.

– Harjoittelun pitää tapahtua oikeilla asioilla eikä näennäisesti. Mallin avulla opettajat, rehtorit, koulut, opetuksen järjestäjät, opettajankouluttajat, opetuksen ja oppimisen asiantuntijat ja päättäjät voivat suunnitella, arvioida ja kehittää omaa toimintaansa aikaisempaa demokraattisempaan suuntaan.

Kasvatustieteen maisteri Mikko Tujula väittelee 26.5. klo 13:15 Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa aiheesta Aktiiviseksi koulussa ja yhteiskunnassa - Kouludemokratian toteuttaminen peruskoulussa. 

Väitöstilaisuus järjestetään Metsätalon salissa 6 (Unioninkatu 40).

Live stream  

Väittelijän yhteystiedot

Mikko Tujula,  040 848 2782,  mikko.tujula@helsinki.fi

Twitter: @MikkoTujula

Tietoja väittelijästä

Mikko Tujula on taustaltaan luokanopettaja ja historian ja yhteiskuntaopin aineenopettaja. Hän on ollut pitkään opettajana ja toiminut myös oppilaskunnan ohjaavana opettajana. Tällä hetkellä hän työskentelee demokratiakasvatuksen asiantuntijana eduskunnan kansliassa.