Kustantaja Anna-Riikka Carlsonille Suomi-palkinto

Palkintoperustelut ovat:

Kustantaja Anna-Riikka Carlson

Anna-Riikka Carlson on keskusteluun ja kohtaamisiin uskova kirja-alan vaikuttaja, jonka avarakatseisuus ulottuu yli yksittäisten kustantamojen ja erilaisten kuppikuntien rajojen. Hänen sydämensä sykkii kirjallisuudelle - uudelle ja vanhalle, perinteelle ja tulevaisuudelle. Hän on dynaamisen kiinnostunut kirjallisuuden uusista muodoista, digitaalisuudesta ja äänikirjoista. Carlson on elänyt kirjoille vuosikymmeniä, ensin perustamansa kustantamo Avaimen heittäytyvänä luotsina, sittemmin WSOY:n kustantajana.

Carlson on rohkea, kekseliäs ja herkästi uusista ideoista innostuva kirjankustantaja, joka uskoo kirjan ja kirjallisuuden voimaan. 

Anna-Riikka Carlson on työskennellyt kirja-alalla yli 20 vuotta. Hän aloitti kustannustoimittajana WSOY Yritysjulkaisut -yksikössä, josta hän siirtyi kustannustoimittajaksi Art House -kustantamoon. Vuonna 2003 hän oli mukana perustamassa Kustannusosakeyhtiö Avainta, josta hän vastasi monta vuotta yksin. Toukokuussa 2012 Carlson aloitti WSOY:llä vastuualueenaan kotimainen kaunokirjallisuus.

Carlson toimii kustannusalalla monissa luottamustehtävissä. Hän on Suomen Kirjasäätiön hallituksen puheenjohtaja, WSOY:n kirjallisuussäätiön hallituksen jäsen, Suomen Kulttuurirahaston hallintoneuvoston jäsen ja Väinö Linnan seuran hallituksen jäsen.

Erityisen rakkaita Carlsonille ovat erilaiset tapahtumat, joissa kirjallisuus kohtaa yleisönsä. Hän on ollut järjestämässä monia tilaisuuksia kirjallisista treffeistä runousaamiaisiin ja haluaa olla mukana etsimässä keinoja tuoda lukijoita ja kirjoja yhteen.

WSOY kustantaa monipuolisesti kotimaista ja suomennettua kauno- ja tietokirjallisuutta sekä lasten- ja nuortenkirjoja. Vuonna 1878 perustettu WSOY on menneiden ja tulevien klassikkokirjojen kustantamo. WSOY toimii kirjallisuuden suunnannäyttäjänä ja kustantaa tulevaisuuden klassikot.

Haastattelupyynnöt:
Viestintäpäällikkö Tuuli Leppänen, puh. 040 5646 734, tuuli.leppanen@wsoy.fi

Anna-Riikka Carlsonin palkinnonsaajien edustajana pitämä juhlapuhe:

Arvoisat Opetus- ja kulttuuriministeriön edustajat, Suomi-palkinnon saajat ja juhlavieraat

Kiitän sydämestäni omasta ja kaikkien palkittujen puolesta saamastamme tunnustuksesta. Tunnustuksen saaminen omasta työstä, omista valinnoista, saa onnelliseksi. Se antaa uskoa ja rohkeutta jatkaa tavalla, jonka on kokenut oikeaksi ja omaksi. Samalla se sysää minut miettimään, mikä mahdollistaa sen työn, josta nyt saan kiitosta.

Tiedän olevani onnekas. Saan tehdä työtä, josta nautin ja joka on monella tavalla palkitsevaa. Moni lähelläni haluaa tietää joka päivä uusista kirjoista ja kirjailijoiden kuulumisista. Ja yhtä paljon heitä kiinnostaa, mitä minulle oikeasti kuuluu ja miten jaksan. Tällainen välittäminen kannattelee.

Näinä aikoina aidot kohtaamiset tuntuvat radikaaleilta. En tiedä, minkälaista työni jälki olisi, jos joutuisin tekemään sitä lannistavassa ilmapiirissä tai muuten kohtuuttomissa olosuhteissa, jos suorituksiani verrattaisiin jatkuvasti muihin, jos en pystyisi mitenkään vaikuttamaan omaan työhöni tai jos minua kohdeltaisiin näkymättömänä tai vähäteltäisiin. En ehkä jaksaisi jatkaa lainkaan.

Uskon vilpittömyyteen. Vilpittömyyteen omassa työssäni, vilpittömyyteen kirjailijoidemme teoksissa. Vahva usko oman tekemisen merkitykseen ja tinkimätön työskentely oman näkemyksen esiin tuomiseksi vakuuttavat ja inspiroivat yhä uudelleen.

Poikkeusvuosi on korostanut, mistä kaikesta jäämme paitsi, kun taide joutuu ahtaalle. Se on myös korostanut, ettei taide ole muusta yhteiskunnasta irrallinen saareke. Elinvoimainen taide on osa hyvinvointia, osa ihmisten jaettua kokemusta. Sen väheksyminen on yhtä lyhytnäköistä kuin olisi taiteen eristäminen siitä, minkä ihmiset kokevat jokapäiväisessä elämässään merkitykselliseksi. Koen etuoikeudeksi työskennellä taiteen edistämiseksi, sillä taiteen avulla muistamme, että näkyvien vastakkaisuuksien ja ristiriitojen alla meillä on paljon yhteistä. Taide voi tarjota lohtua, sovitusta, rohkaisua, kädenojennuksen lajitoverille.

Haluan saamani tunnustuksen myötä nostaa keskiöön jokaisen työpanosta arvostavat työyhteisöt, ihmiset, jotka mahdollistavat muiden onnistumisen omassa työssään, jotka kysyvät ohi kulkiessaan, mitä kuuluu, miten jaksat. Minulla on tällaisia ihmisiä ympärilläni ja toivon, että osaan itse olla sellainen. Kannatella sitä, mikä työssä on yhteistä. Vaikuttaa siihen, että ihmiset voisivat tehdä työtään ja taidettaan arvostavassa ilmapiirissä. Että jokainen saisi loistaa omalla tavallaan. Ja että kaiken ytimessä olisi aito kohtaaminen.

Turvallisella ja luotettavalla työyhteisöllä on mittaamattoman suuri rooli omassa työssäni. Työyhteisön suoma vapaus ja tuki oman näkemykseni toteuttamiseen on korvaamatonta, ja se innoittaa ja ilahduttaa joka ikinen päivä. Kiitos WSOY. Kiitos kirjailijat. Kiitos koko kirjallinen kenttä.

Haluan kiittää Opetus- ja kulttuuriministeriötä ja palkintoraatia siitä huomiosta, jota kulttuurimme monipuolisuus saa tänään osakseen. Koen tällaisten tunnustusten korostavan kulttuurin ja taiteen merkitystä sen hahmottamisessa, mitä on olla ihminen 2020-luvulla, miten olla ihmisiksi ja miten elää niin, että varmistamme hyvän elämän edellytykset myös tuleville sukupolville.

Lopuksi kiitän läheisiäni, joihin alussa viittasin. Heitä, joiden tuella olen saanut upota työhöni ja jotka ovat omalla huomaavaisuudellaan, välittämisellään ja kyvyllään ilahduttaa tehneet tavallisista päivistäni erityisiä. Ilman heitä en voisi työtäni tehdä.

Onnittelen lämpimästi muita Suomi-palkinnon saaneita ja toivon teille riemullista juhlapäivää ja kaikkea hyvää tulevissa töissänne. Kiitos.