Lähde tutustumaan Suomen jännittävimpiin kivikohteisiin

Suomen kallioperä koostuu hyvin vanhoista kivistä, vanhimmat syntyivät yli kolme miljardia vuotta sitten. Nuorimmatkin Suomessa tavattavat kivet ovat miltei puoli miljardia vuotta  vanhoja. Suomen kallioperä on aarrekätkö sillä se sisältää kultaa, malmeja ja jopa timantteja.

Ensimmäinen suomalaisiin kivilajeihin keskittyvä lasten tietokirja, Saija Saarnin kirjoittama Kiviä taskussa (Nemo 2019) sisältää valokuvia kivilajeistamme ja neuvot kivikokoelman perustamiseen. Kirjassa on ideoita retkikohteiksi ympäri maan. 

 

1. Tyynylaavat

Tyynylaavoja voi ihmetellä useissa paikoissa ympäri Suomea. Helpoiten löydät ne Helsingin Vuosaaresta, jonne muinaisen tulivuoren jälkiä voi matkustaa katsomaan metrolla. Reilun kahden kilometrin päässä Vuosaaren metroasemalta Niinisaarentien varrella olevilta kalliopaljastumilta voimalinjojen alta löytyy 1,9 miljardia vuotta vanhoja tulivuoren jälkiä! 

Hyvin säilynyttä tyynylaavaa löytyy myös pikkuiselta Tiiskerin kalliosaarelta Loviisan edustalta ja 8 km Rukatunturista itään Suolavaarantien itäpuolelta.

2. Vanhin kivi

Liikkuessasi Pudasjärven seudulla voit käydä tervehtimässä Suomen vanhinta kiveä, Siuruan gneissiä. Gneissi majailee Siuruantien varrella. Harmaa kalliopaljastuma on metsän keskellä noin 250 metriä tiestä länteen. Matkamuistoja kivestä ei saa ottaa, sillä se sijaitsee yksityisellä maalla.

3. Siirrokset ja maanjäristykset

Muinaisten maanjäristysten aiheuttajia, siirroksia tai repeämiä, näkyy kallioperässä siellä täällä ympäri Suomen. Ole tarkkana kun loikit kallioilla! Helsingin Kaivopuistossa voi kiivetä repeämään rakennettuja kapeita portaita pitkin Tähtitorninmäelle. Myös Hossan Julma Ölkky on muinainen siirros, jonka synty on järisyttänyt maata.

4. Karstialue

Karkalin luonnonpuisto Lohjalla on Suomessa harvinaista kalkkikivipitoista karstialuetta. Lähistöltä löytyy Suomen suurin kalkkikiviluola, Torholan luola, joka on oikeastaan syntynyt kalkkikiven syöpyessä pois sitä ympäröivästä gneissistä. Luola on yli 30 metriä pitkä ja korkeuseroakin on reilusti yli 10 metriä. Luolalle on opastettu polku Karkalinniemeen vievältä hiekkatieltä. Kalkkikiven ansiosta alueella kasvillisuuskin on harvinaislaatuista.

5. Aallonmerkit

Kivettyneitä aallonmerkkejä voi nähdä Kolin kansallispuistossa Kotaniementieltä Mäkrälle nousevan Ikolanahon polun varressa sekä Pyhä-Luoston kansallispuiston luontopolun varrella Isokurussa. Hollolassa Pirunpesän kalliorotkon kaakkoisrinteessä voi nähdä mannerliikuntojen vuoksi pystyasentoon noussutta vanhaa merenpohjaa, johon aallonmerkit ovat tallentuneet. Satakunnan punaisessa hiekkakivessä aallonmerkit ovat yleisiä. Niitä voi käydä katsomassa vaikkapa Harjavallan vesivoimalan padon alapuolella. Satakunnan hiekkakivestä ovat peräisin myös punaiset, laattamaiset siirtolohkareet, joita löytyy Lounais-Suomen saariston rantakivikoista. Onnekas etsijä voi saada käsiinsä murikan, jossa aallonmerkit näkyvät.

6. Meteoriittikraaterit

Suomesta on tunnistettu tähän mennessä 12 suurta meteoriittikraatteria. Maan painanteisiin kertyy vettä, ja siksi kraatterit ovatkin usein täyttyneet vedellä. Kolme suurinta kraatteria ovat Lappajärvi Lappajärvellä, Keurusselkä Mäntässä ja Paasselkä Savonlinnassa. Meteoriittikraatterit ovat niin suuria, että paikan päällä niiden muotoja on vaikeaa hahmottaa. Petäjäveden Karikkoselkä sekä Vaasan Söderfjärden näkyvät kartoissa ja ilmakuvissa kuitenkin kauniin pyöreinä. Vaasan eteläpuolella oleva Söderfjärden on siksikin harvinainen,  että se sijaitsee nykyisin kuivalla maalla. Sen pohjalla on peltoa ja kraatterin reunat näkyvät korkeina mäkinä pyöreän peltoalan ympärillä. Söderfjärdintie kulkee  vuoroin meteoriittikraatterin pohjalla ja reunoilla. Meteoriihi-vierailukeskuksessa Marentien varrella voit tutustua maapallon historiaan, törmäyskraatteriin ja sen luontoon.

7. Kivi- ja mineraalinäyttelyt

Kivi ja mineraalinäyttelyt ovat mainio tapa tutustua erilaisiin kiviin ja mineraaleihin. Mineraalikokoelmia on monissa luontokeskuksissa ja museoissa ympäri Suomen. Kivi- ja mineraalinäyttelyitä löydät Geologian tutkimuskeskuksen aulasta Espoosta, Suomen kivikeskuksesta Juukasta, Tulivuorikeskuksesta Alajärveltä, Kokkolan luonnontieteellisestä museosta Kiepistä, Vapriikin kivimuseosta Tampereelta, Turun yliopiston eläinmuseosta, Kaivosmuseosta Outokummusta ja Kultamuseosta Tankavaaralta.

Kirjan kirjoittanut Saija Saarni on väitellyt geologiasta Turun yliopistossa 2017 ja opiskellut lisäksi viestintää ja pedagogiikkaa. Kipinä muinaisten ilmastojen ja vedenalaisen maailman tutkimukseen on Saarnin mukaan syttynyt aikoinaan Jacques Cousteaun dokumenttielokuvista. 

Arvostelukappaleet ja haastattelupyynnöt: Hannele Tavi, hannele.tavi@otava.fi  puh. 044 531 2225