Laihduttamisyritykset nostivat riskiä lihoa ja sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä

Lihavuus on merkittävä kansanterveysongelma. Vaikka laihduttaminen on yleistynyt, painonpudotus ja laihtumisen jälkeinen painonhallinta on suurimmalle osalle ihmisistä vaikeaa.

Elintarviketieteiden maisteri Laura Sares-Jäske tutki väitöskirjassaan laihduttamisen yhteyttä useisiin taustatekijöihin, lihomiseen ja riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen pitkällä aikavälillä.

Tutkimus perustui kansalliseen Terveys 2000 -tutkimukseen ja sen seurantatutkimukseen. Väitöstutkimuksessa käytettiin 30 vuotta täyttäneiden otosta, johon kuuluu yli 8 000 ihmistä. Tieto edellisen vuoden aikana tapahtuneista laihduttamisyrityksistä ja painonmuutoksista kerättiin kyselylomakkeilla lähtötilanteessa.

Tutkimuksen lähtötilanteessa yhteensä 39 prosenttia naisista ja 24 prosenttia miehistä oli yrittänyt laihduttaa edellisen vuoden aikana. Kaikista tutkimukseen osallistuneista naisista 15 prosenttia ja miehistä 10 prosenttia oli onnistunut pudottamaan painoaan samalla ajanjaksolla.

– Laihduttaminen oli yleistä etenkin 30–39-vuotiailla, henkilöillä, joilla oli paljon ylipainoa sekä korkeasti koulutetuilla. Suurin osa laihduttajista ilmoitti terveellisempiä elintapoja kuin ne, jotka eivät laihduttaneet. Toisaalta laihduttajilla oli epäedullisemmat veren rasva-arvot, heikompi koherenssin eli elämänhallinnan tunne ja enemmän huolia ulkonäöstä ja terveydestä kuin henkilöillä, jotka eivät laihduttaneet, Sares-Jäske kuvailee.

Tulosten mukaan laihduttamisyritykset, laihtuminen ja painon vaihtelu edellisen vuoden aikana olivat yhteydessä painoindeksin ja vyötärönympäryksen kasvuun 11 vuoden seurannan aikana.

– Alun perin normaalipainoiset laihduttajat lihoivat seurannan aikana enemmän kuin ne normaalipainoiset, jotka eivät laihduttaneet. Sen sijaan lihavien kohdalla vastaavaa eroa ei havaittu, Sares-Jäske sanoo.

Tyypin 2 diabetekseen sairastui 15 vuoden rekisteriseurannan aikana 417 henkilöä. Laihduttaminen oli yhteydessä suurempaan riskiin sairastua diabetekseen seurannan aikana.

– Riski oli suuntaa antavasti korostuneempi niillä laihduttajilla, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, Sares-Jäske kertoo.

Biologiset mekanismit pyrkivät ehkäisemään laihtumista

Sares-Jäske kertoo, että havaittujen yhteyksien taustalla on todennäköisesti se, että laihduttamisyrityksillä on taipumus epäonnistua. Laihduttaminen aktivoi biologisia mekanismeja: se esimerkiksi madaltaa aineenvaihduntaa ja voi lisätä näläntunnetta. Näin biologia pyrkii ehkäisemään laihtumista ja edesauttamaan lihomista.

– Vaihtoehtoisesti on mahdollista, että laihduttajat ovat alun perin muiden tekijöiden vuoksi suuremmassa riskissä lihoa ja sairastua, Sares-Jäske arvioi.

Epäonnistunut laihduttaminen voi myös johtaa toistuviin laihduttamisyrityksiin ja painon jojoiluun.

– Laihduttamisen ja tyypin 2 diabetekseen sairastumisen suuntaa antavasti korostunut yhteys henkilöillä, joilla oli epäterveellisiä elintapoja, viittaa siihen, että etenkin kehnosti toteutettu laihduttaminen voi olla yhteydessä haitallisiin seurauksiin, Sares-Jäske sanoo.

Normaalipainoisten tulisi välttää turhia laihduttamisyrityksiä

Havainnoivissa pitkittäistutkimuksissa on osoitettu jo aiemmin, että laihduttamisyritykset ja tarkoituksellinen laihtuminen ovat yhteydessä myöhempään lihomiseen pitkällä aikavälillä.

Ylipainoisten lisäksi myös monet normaalipainoiset laihduttavat.

Väitöstutkimuksen tuloksista huolimatta Sares-Jäske korostaa, että jos laihtumisesta on ihmiselle terveydellistä hyötyä, se kannattaa asettaa tavoitteeksi.

– Painon pudotus on kuitenkin hyvä toteuttaa suunnitelmallisesti siten, että se perustuu myönteisiin elintapamuutoksiin ja siten, että tavoitteena on pysyvä painonhallinta, hän sanoo.

Sares-Jäsken mukaan normaalipainoisten henkilöiden kannattaisi välttää turhia laihduttamisyrityksiä.

– Normaalipainosten tulisi keskittyä terveellisten elintapojen omaksumiseen, jotta he voivat säilyttää normaalipainonsa ja ehkäistä painon nousun tulevaisuudessa.

Elintarviketieteiden maisteri Laura Sares-Jäske väittelee Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnasta 13.8.2020 kello 12.00 aiheesta "Self-report dieting attempts and intentional weight loss in a general adult population: Associations with long-term weight gain and risk of type 2 diabetes". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Metsätalo, sali 1, Unioninkatu 40. Tilaisuuden yleisömäärä on rajoitettu 32 henkilöön. Vastaväittäjänä on dosentti Arja Erkkilä Itä-Suomen yliopistosta, ja kustoksena on professori Tea Lallukka. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu, ja se on luettavissa E-Thesis-palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot:

Laura Sares-Jäske
laura.sares-jaske@thl.fi
Puh. 029 524 7238

**********************************

Ystävällisin terveisin

Elina Kirvesniemi, viestinnän asiantuntija, Helsingin yliopisto
elina.kirvesniemi@helsinki.fi 050 409 6469