Helsingin Sanomat käsitteli 5.7. laajalti siivousalan tilannetta. Jutun mukaan alalla moni yritys riistää siivoojiaan ilman seuraamuksia ja hyväksikäytön skaala on laaja.

Haluan todeta Yrittäjien näkökulmasta muutaman huomion.

Ensiksi koko siivousalaa ja sen yrityksiä ei pidä leimata. Rohkenen väittää, että valtaosa siivousalan yrityksistä toimii hyvin ja asiallisesti. Tämän toteaa Ilta-Sanomissa myös ammattiliitto PAM:n edunvalvontajohtaja Jaana Ylitalo.

Toiseksi on selvää, että jokaisen Suomessa toimivan yrityksen pitää toimia lakien ja säännösten mukaisesti. Jos yritys syyllistyy väärinkäytöksiin ja rikoksiin, niihin on puututtava. Se on viranomaisten tehtävä ja vastuu. Poliitikkojen tehtävä on antaa viranomaisille riittävät valtuudet. Tuomiot antaa oikeuslaitos, ei media.

On koko yhteiskunnan, kaikkien työntekijöiden ja myös oikein toimivien yritysten etu, että väärinkäytöksiin puututaan ja ne kitketään pois.

Kolmanneksi on tärkeä nähdä, että suomalainen työmarkkinasysteemi kohtelee kaltoin kaikkein hauraimmassa työmarkkina-asemassa olevia, jotka ovat monesti ulkomaalaisia. Tämä on ollut nähtävillä jo pitkään.

Asia tuli esille mm. tuoreessa kyselyssä maahanmuuttajien työllistymisestä ja työllistämisen esteistä. Yrittajat.fi kertoi vastikään asiasta.

”Syrjintä on rakenteissa ja sitä pidetään hyväksyttävänä. Työntekijät tarvitsisivat tukea, jotta he oppisivat tuntemaan oikeutensa ja uskaltaisivat tuoda väärinkohtelun julki, vaikka kaikkea ei valitettavasti voi todistaa. Työnantajia koskee yhdenvertaisuuslaki, joka velvoittaa meitä kaikkia”, sanoo Yrittäjien verkostopäällikkö Aicha Manai.

Hauraimmassa asemassa olevien tukemiseksi tarvitaan paitsi viranomaisvalvonnan tehostamista ja riittävien valtuuksien antamista myös lakimuutoksia. Yrittäjät on esittänyt lakiin kirjattua minimipalkkaa, jotta jokainen palkanmaksaja ja -saaja tietää, mitä vähintään on maksettava ja saatava.

Lisäksi Yrittäjät on ajanut pitkään ansioturvaa kaikille työttömyysvakuutusmaksua maksaville. Tällä hetkellä moni hauraassa työmarkkina-asemassa oleva ei kuulu työttömyyskassaan, ja jää siksi vaille ansiosidonnaista turvaa, vaikka rahoittaa ja tarvitsee sitä.

Neljänneksi on keskeistä, että hankintaosaamiseen panostetaan – niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella. On olennaista nähdä, että halvin hankinta on harvoin paras hankinta.

HS:n jutusta on vedetty erilaisia johtopäätöksiä. Esimerkiksi STTK:n puheenjohtaja Antti Palola kertoo Twitterissä STTK:n suhtautuvan paikallisen sopimisen vapauttamiseen kielteisesti, koska on asiallisia yrityksiä ja ”näitä jutussa esiintyviä yrityksiä”.

On syytä todeta, että jutun esiin tuomilla epäkohdilla ei ole mitään tekemistä paikallisen sopimisen kanssa. Jutun todellisuus toteutuu tällä hetkellä tilanteessa, jossa Suomessa paikallinen sopiminen on hyvin rajattua ja ammattiyhdistysliike vahva.