Lämpeneekö Lappi oikeasti?

Kilpisjärven biologisen aseman ja Metsäntutkimuslaitoksen Kolarin toimipisteen EU-hankkeessa on pelastettu ja digitoitu vanhoja pitkäaikaisia ekologisia aikasarjoja sekä eläin- että kasvihavainnoista. Vanhoista tilastoista käy ilmi, että keskittymällä lyhyeen ajanjaksoon tai ennakko-oletukseen voidaan tehdä näyttäviäkin päätelmiä. Ne eivät kuitenkaan välttämättä käy yksiin todellisuuden kanssa. Esimerkkinä on arktisen alueen ilmastonmuutos.

– 1920-luvulla uutisoitiin ilmaston kylmenemisestä, 1930- ja 1940-luvuilla ilmaston lämpenemisestä ja 1970-luvun lopulle asti jälleen ilmaston kylmenemisestä. Valitettavasti pisimmät ekologiset, merijää- ja muut pohjoista luontoa koskevat säännölliset seurantatutkimukset käynnistyivät vasta 1970-luvun lopulla, ja sattumalta samaan aikaan alkoi viimeisin lämpöjakso, toteaa Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisen aseman johtaja Antero Järvinen.

Koivun lehteentulo ei aikaistunutkaan

Koivun hiirenkorvalle tulon siirtyminen Lapissa yhä aiemmaksi sai viime vuosikymmenellä paljon huomiota. Aikaistuminen yhdistettiin laajempaan ilmastonmuutokseen.

– Koko Lapin koivuseuranta alkoi 1997. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana lehtien puhkeaminen aikaistui, ja sitä pidettiin merkkinä ilmastonmuutoksesta. Tämä niin sanottu trendi kuitenkin hävisi kokonaan vuoteen 2012 mennessä. Toisin kuin aikaistumista, tätä iloista tosiasiaa eli luonnon palautumista ennalleen ei kuitenkaan uutisoitu, Antero Järvinen sanoo.

Monien Lapin pesimälintujen kantojen heikkeneminen pannaan nykyisin myös ilmastonmuutoksen piikkiin. Järvinen haluaa kuitenkin muistuttaa, että syyt eivät ole niin yksinkertaisia.

– Esimerkiksi Mallan luonnonpuiston alueella kyse on parikymmentä vuotta jatkuneesta laittomasta porolaidunnuksesta, joka hävittää luonnon monimuotoisuutta ja siten lintujen elinmahdollisuuksia.

– Johtopäätösten vetämisessä onkin oltava hyvin varovaisia, ellei aineisto kata kymmeniä vuosia. Melkein aina kun aineistoista on kuviteltu löytyvän jokin trendi, se on hävinnyt, kun seurantaa on tehty muutama vuosi pitempään. Tietotasapainon säilymisen vuoksi olisi julkistettava myös tulokset, jotka eivät tue ennakko-odotuksia, Järvinen sanoo.

Lisätietoja:

Antero Järvinen, professori, Helsingin yliopisto, Kilpisjärven biologinen asema, puh. 040 503 4473