Helsingin yliopisto

Lämpeneekö Lappi oikeasti?

Jaa

Monet ilmaston vaihtelut voivat pitkäaikaisen muutoksen sijaan ollakin lyhytaikaisia. Esimerkiksi 2000-luvun alussa havaittiin koivun hiirenkorvalle tulon aikaistuneen Lapissa, ja se liitettiin nopeasti ilmastonmuutokseen. Nyt koivun aikataulu on taas palautunut ennalleen.

Kilpisjärven biologisen aseman ja Metsäntutkimuslaitoksen Kolarin toimipisteen EU-hankkeessa on pelastettu ja digitoitu vanhoja pitkäaikaisia ekologisia aikasarjoja sekä eläin- että kasvihavainnoista. Vanhoista tilastoista käy ilmi, että keskittymällä lyhyeen ajanjaksoon tai ennakko-oletukseen voidaan tehdä näyttäviäkin päätelmiä. Ne eivät kuitenkaan välttämättä käy yksiin todellisuuden kanssa. Esimerkkinä on arktisen alueen ilmastonmuutos.

– 1920-luvulla uutisoitiin ilmaston kylmenemisestä, 1930- ja 1940-luvuilla ilmaston lämpenemisestä ja 1970-luvun lopulle asti jälleen ilmaston kylmenemisestä. Valitettavasti pisimmät ekologiset, merijää- ja muut pohjoista luontoa koskevat säännölliset seurantatutkimukset käynnistyivät vasta 1970-luvun lopulla, ja sattumalta samaan aikaan alkoi viimeisin lämpöjakso, toteaa Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisen aseman johtaja Antero Järvinen.

Koivun lehteentulo ei aikaistunutkaan

Koivun hiirenkorvalle tulon siirtyminen Lapissa yhä aiemmaksi sai viime vuosikymmenellä paljon huomiota. Aikaistuminen yhdistettiin laajempaan ilmastonmuutokseen.

– Koko Lapin koivuseuranta alkoi 1997. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana lehtien puhkeaminen aikaistui, ja sitä pidettiin merkkinä ilmastonmuutoksesta. Tämä niin sanottu trendi kuitenkin hävisi kokonaan vuoteen 2012 mennessä. Toisin kuin aikaistumista, tätä iloista tosiasiaa eli luonnon palautumista ennalleen ei kuitenkaan uutisoitu, Antero Järvinen sanoo.

Monien Lapin pesimälintujen kantojen heikkeneminen pannaan nykyisin myös ilmastonmuutoksen piikkiin. Järvinen haluaa kuitenkin muistuttaa, että syyt eivät ole niin yksinkertaisia.

– Esimerkiksi Mallan luonnonpuiston alueella kyse on parikymmentä vuotta jatkuneesta laittomasta porolaidunnuksesta, joka hävittää luonnon monimuotoisuutta ja siten lintujen elinmahdollisuuksia.

– Johtopäätösten vetämisessä onkin oltava hyvin varovaisia, ellei aineisto kata kymmeniä vuosia. Melkein aina kun aineistoista on kuviteltu löytyvän jokin trendi, se on hävinnyt, kun seurantaa on tehty muutama vuosi pitempään. Tietotasapainon säilymisen vuoksi olisi julkistettava myös tulokset, jotka eivät tue ennakko-odotuksia, Järvinen sanoo.

Lisätietoja:

Antero Järvinen, professori, Helsingin yliopisto, Kilpisjärven biologinen asema, puh. 040 503 4473

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Tiedottaja Elina Raukko, elina.raukko@helsinki.fi, puh. 050 318 5302

Linkit

Tietoja julkaisijasta

Bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa tutkitaan ja opiskellaan akvaattisia tieteitä, biokemiaa, biotekniikkaa, ekologiaa, evoluutiobiologiaa, fysiologiaa, kasvibiologiaa, neurotiedettä, perinnöllisyystiedettä, yleistä mikrobiologiaa, ympäristöekologiaa, ympäristömuutosta ja ympäristöpolitiikkaa. Näitä voidaan hyödyntää niin terveydenhuollossa, lääketieteessä kuin luonnonvarojen kestävässä käytössä sekä ympäristöongelmien ratkomisessakin. Tiedekunnassa on kaksi laitosta. Biotieteiden laitos sekä osa ympäristötieteiden laitoksesta sijaitsevat Viikin vihreällä kampuksella Helsingissä. Ympäristöekologian tutkimus ja opetus löytyvät Lahden ympäristökampukselta. Tiedekuntaan kuuluu myös kolme tutkimusasemaa: Lammi, Tvärminne ja Kilpisjärvi. Biotieteellisessä tiedekunnassa on noin 470 tutkijaa, opettajaa ja muuhun henkilökuntaan kuuluvaa. Perustutkinto-opiskelijoita on noin 1 300 ja jatkotutkinto-opiskelijoita 450. Vuosittain tiedekunnasta valmistuu yli sata maisteria ja yli 40 filosofian tohtoria.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat mediatiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Helsingin yliopisto

Historiallista lehtiaineistoa opettajille suunnattuun Finna Luokkahuoneeseen6.5.2021 09:00:00 EEST | Tiedote

Kansalliskirjaston digitoimista sanoma- ja aikakauslehdistä on koottu aineistopaketti Finna Luokkahuoneeseen. Luokkahuone on erityisesti opettajille suunnattu palvelu, joka tarjoaa erilaisiin aineistoihin pohjautuvia valmiita opetussisältöjä. Opettajille räätälöidyt lehtiaineistot ja tehtäväideat mahdollistavat nyt ainutlaatuisen tavan kurkistaa historiaan esim. äidinkielen tai historian opetuksen lomassa.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme