Läpimurto koirien glaukoomatutkimuksessa

Glaukooma on silmänpainetauti, joka vaikuttaa silmän verkkokalvon soluihin. Se vaurioittaa näköhermoa ja saattaa lopulta johtaa sokeutumiseen. Glaukoomaan liittyvä silmänpaineen nousu voi aiheuttaa voimakasta kipua.  Silmänpainetta voidaan hoitaa painetta alentavilla lääkkeillä, mutta yleensä tehokkain hoitokeino koirilla on silmän poistaminen. Glaukooma diagnosoidaan usein koiran molemmissa silmissä, joten pahimmillaan sairaus saattaa johtaa molempien silmien poistamiseen. Sairauden taustan selvittämiseksi glaukoomageeniä on pyritty paikantamaan. Myös ihmisten glaukooman geenitausta on suurelta osin vielä selvittämättä.

Yhteisiä glaukoomageenejä
Geenin paikantaminen tiettyyn kromosomiin on läpimurto projektissa. Nyt koirista paikannettu kromosomin 8 geenialue vastaa ihmisen kromosomin 14 jaksoa, josta on tunnistettu useita geenialueita erityyppisiin ihmisten glaukoomasairauksiin.

- Tunnistetulta alueelta saattaa löytyä jatkossa geenejä, jotka ovat yhteisiä molempien lajien glaukoomissa. Koirista saattaa näin olla hyötyä ihmisglaukoomien selvittämiseen jatkossa, kertoo tutkimuksen johtaja, professori Hannes Lohi.

Vaikka geenialue on nyt tiedossa, varsinaista geenivirhettä ei ole vielä löydetty. Tutkimukset virheen löytämiseksi jatkuvat. Paikannetulla alueella ei ole yhtään ennalta tunnettua glaukoomageeniä, joten geenilöytö avaa jatkossa uusia näkymiä sairauden etiologiaan.

Kliininen tutkimus täydentää
Glaukooma on yleinen sairaus dandiedinmontinterriereillä. Nyt julkaistu tutkimus on osa FM Saija Ahosen väitöskirjatutkimusta koirien erilaisten silmäsairauksien genetiikasta. Dandiedinmontinterrierien glaukoomissa on hyvin yleistä, että silmien kammiokulmat ahtautuvat. Sairaus muistuttaa ihmisten sulkukulmaglaukoomaa. Useilla koirilla diagnosoidaan silmän pektinaattiligamenttien epänormaalisuus, pektinaattiligamenttidysplasia (PLD), joka estää normaalin silmän sisäisten nesteiden virtaamisen. Kliiniset tutkimukset teki silmäsairauksiin erikoistunut eläinlääkäri Dipl. ECVO Elina Pietilä Yliopistollisessa eläinsairaalassa.

Geenitesti tärkeä jalostuksen kannalta
Keskimääräinen sairastumisikä dandiedinmontinterriereillä on varsin korkea, noin 7 vuotta. Tämän vuoksi myös sairaita koiria on usein ehditty käyttää jalostukseen ennen sairauden puhkeamista. Päämääränä onkin kehittää rodulle geenitestiä, jonka avulla rodun koirat voitaisiin testata ennen jalostussuunnitelmia.

- Vaikka geenitestiä ei ole vielä voitu kehittää, antaa kromosomialueen paikantaminen meille kuitenkin paljon lisätietoa. Voimme nyt tarkentaa tutkimustamme juuri tietylle alueella koiran genomissa, toteaa  Ahonen.

Nyt valmistunut geeninpaikannus dandiedinmontinterrierirodussa on kansainvälisen yhteistyön tulos. Helsingin yliopiston lisäksi mukana olivat mm. Gary Johnsonin ja Cathryn Mellershin tutkimusryhmät Missourin yliopistosta Yhdysvalloista ja Animal Health Trustista Englannista.

- Koska kyseessä on maailmanlaajuisesti pieni rotu, riittävän näytemäärän keräämiseksi tarvittiin eri ryhmien panosta. Yhdistämällä eri maiden näyteaineistot saatiin riittävästi voimaa geenin paikantamiseksi, kertoo professori Lohi. 

Professori Hannes Lohen tutkimusryhmä toimii Helsingin yliopistossa sekä eläinlääketieteellisessä että lääketieteellisessä tiedekunnassa ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa, ja hänen tutkimustaan rahoittavat Helsingin yliopiston lisäksi muun muassa Suomen Akatemia, EU (LUPA), Euroopan tiedeneuvosto, Sigrid Juséliuksen Säätiö, Suomen Kulttuurirahasto, Jane ja Aatos Erkon säätiö, Biocentrum Helsinki ja Folkhälsan.

Viite: Ahonen SJ, Pietilä E, Mellersh CS, Tiira K, Lohi H. Genome-wide association study identifies a novel canine glaucoma locus. PLoS ONE 8: e70903, 2013.