- Kansallisen suunnittelun haasteet mallin tuomisessa Suomeen näyttävät tihkuneen valtion keskushallinnosta paikallisiin lastensuojeluorganisaatioihin. Tämä hankaloitti mallin käytännön toteutusta, sanoo väitöskirjatutkija Nanne Isokuortti.

Helsingin yliopistossa tarkastettava väitöskirja käsittelee systeemisen lastensuojelun toimintamallin käyttöönottoa Suomessa lastensuojelun asiakkaista aina kansallisen tason vaikuttajiin asti.

Vähäisiä muutoksia työskentelytavoissa

Vaikka tavoitteena oli uudistaa lastensuojelun työskentelytapaa, mallin käytännön toteutuksen arviointi ja palvelunkäyttäjien haastattelut osoittivat, että pilotointivaiheessa saavutettiin vain vähäisiä muutoksia varsinaisessa työskentelyssä.

- Työntekijöiden arjessa mallin käyttöönottoa jarruttivat muun muassa systeemiseen työskentelyyn liittyvät epäselvyydet, puutteellinen koulutus, korkeat asiakasmäärät ja esihenkilöiden tarjoaman tuen vähäisyys, Isokuortti sanoo.

Tiimeissä, joissa työntekijät pääsivät pisimmälle systeemisessä työskentelyssä, vallitsi positiivinen oppimisympäristö, työntekijöiden vaihtuvuus oli vähäistä, ja työntekijät saivat käytännöllistä ohjausta uuteen työotteeseen. Tämä vahvisti työntekijöiden motivaatiota ja sitoutti uuteen työskentelytapaan.

Toimintamalliin suhtauduttiin pääosin myönteisesti

Tutkimuksessa havaittiin, että kansallisella tasolla koko hankkeen koordinointia ja tukea haittasivat erittäin niukat resurssit ja päällekkäiset reformit. Haasteista huolimatta mallia levitettiin pilottivaiheessa laajasti, mikä vähensi entisestään suunnittelulle osoitettua aikaa ja mahdollisuuksia auttaa paikallisia johtajia ja kouluttajia muutoksen läpiviemisessä.

Suurin osa sosiaalityöntekijöistä ja muista hankkeeseen osallistuneista toimijoista suhtautui itse malliin myönteisesti.

- Tutkimuksessa ei myöskään havaittu sellaisia esteitä, jotka lähtökohtaisesti estäisivät toisessa maassa kehitetyn mallin tuomista Suomeen.

Mallin jatkototeutuksen ja -tutkimuksen tueksi mallille rakennettiin ohjelmateoria, jossa kuvataan, miten ja miksi mallin avulla voidaan saavuttaa toivotut tulokset.

- Huolellinen valmistelu, selkeä kuvaus interventiosta, laadukas koulutus ja menetelmäohjaus sekä toimiva johtaminen ja riittävät resurssit kaikilla tasoilla ovat tärkeitä laadukkaalle implementoinnille, Isokuortti muistuttaa.  

Etenemistä asteittain kohti laajempaa levitystä

Julkisilta palveluilta odotetaan yhä enemmän vaikuttavuutta, mikä ohjaa palvelujen parantamispyrkimyksiä. Ilman riittävää tukea uudet interventiot, kuten systeeminen malli, eivät saavuta toivottuja tuloksia tai onnistuvat siinä vain rajoitetusti. Ennen implementointipäätöksen tekemistä on olennaista arvioida intervention tutkimusnäyttöä ja yhteensopivuutta uuteen ympäristöön sekä hankkeen toteuttamiskelpoisuutta.

- Tulevissa muutospyrkimyksissä tulee edetä asteittain pienimuotoisesta testauksesta laajempaan levitykseen, mikäli tutkimustulokset puoltavat sitä. Implementointitutkimus tarjoaa tietoa ja konkreettisia työvälineitä palvelujen parantamiseen, koska tavoitteena on tukea onnistunutta muutosta, Isokuortti toteaa.  

Tutkimustulokset voivat siten tukea niin systeemisen mallin kuin muiden sosiaali- ja terveydenhuollon innovaatioiden kehittämistä ja käyttöönottoa tulevaisuudessa.

Systeeminen malli on sovellus englantilaisesta Reclaiming Social Work (RSW) -mallista, jota pilotoitiin Suomessa vuosina 2016–2018 sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuellaosana Sipilän hallituksen kärkihanketta, lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmaa (LAPE).

Mallin tarkoituksena on uudistaa lastensuojelun työskentelytapaa tuomalla siihen ajattelua ja työvälineitä systeemisestä perheterapiasta. Sen käyttöönottoa on jatkettu ja laajennettu pilottivaiheeseen keskittyvän tutkimuksen jälkeen.

Lisätiedot:
Nanne Isokuortti
Puh. 029 4124579
nanne.isokuortti@helsinki.fi

****************************************

Väitöstilaisuus pidetään ke 17.5. klo 13 auditoriossa 116, Unioninkatu 35. Tilaisuutta voi myös seurata etäyhteydellä tämän linkin kautta. Vastaväittäjänä toimii professori Martin Webber (Yorkin yliopisto) ja kustoksena apulaisprofessori Maija Jäppinen (Helsingin yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Väitöskirja on luettavissa maksuttomasti täällä. Väitöstilaisuudessa myös jaetaan painettuja kirjoja.