Erityisesti keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla sydänperäisen äkkikuoleman on ajateltu johtuvan hankinnaisista eli ei-perinnöllisistä sydänsairauksista, kuten lihavuuden tai korkean verenpaineen aiheuttamasta sydänlihaksen liikakasvusta. Toisaalta tässäkin ikäryhmässä on tunnistettu äkkikuolemaan liittyvää perinnöllistä alttiutta, mutta periytyvyyden mekanismi ja geneettinen yhteys on ollut epäselvä.

Geenitutkimus kohdistettiin 151:lle 20–80 vuoden ikäisenä äkillisesti menehtyneelle vainajalle, joiden kuolemaan liittyi verenpainetaudin tai lihavuuden aiheuttamaa sydänlihaksen liikakasvua ja sidekudoksen lisääntymistä eli fibroosia. Verrokkina toimi pitkään verenpainetaudin aiheuttamaa sydänlihaksen liikakasvua sairastaneita elossa olevia henkilöitä.

Tutkimus paljasti muutoksia lähinnä sellaisissa geeneissä, jotka osallistuvat sydänlihaksen rakenteen tai mekaanisen toiminnan säätelyyn. Esimerkiksi sydänlihassolujen sähköiseen toimintaan osallistuvissa geeneissä ei todettu merkittäviä muutoksia.

Havainto viittaa siihen, että sydänperäisen äkkikuoleman geneettinen tausta voi liittyä ainakin osittain laajaan joukkoon erilaisia sydänlihaksen rakenteeseen vaikuttavia geenimuutoksia. ”Uskomme, että monitekijäisen sydänlihassairauden merkitys sydänsairauksiin liittyvissä äkkikuolemissa on nykyisin ajateltua suurempi”, päätutkijana toiminut Lauri Holmström sanoo.

Äkkikuolemaan johtavien sydänsairauksien geneettisen taustan parempi ymmärtäminen voi edesauttaa suuressa riskissä olevien ja tarkemmasta seurannasta hyötyvien henkilöiden tunnistamista. Vaikka geneettisen taustan ymmärtäminen voi lisätä yksilöllistä tietoa sydänsairauden riskistä ja luonteesta, perustuu ennaltaehkäisy pitkälti terveisiin elintapoihin.

”Sydänperäisen äkkikuoleman ennaltaehkäisyssä keskiössä ovat edelleen terveelliset elintavat mukaan lukien riittävä liikunta, painonhallinta, tupakoimattomuus ja liiallisen alkoholin käytön välttäminen. Mikäli tästä huolimatta on päässyt kehittymään korkeaa verenpainetta, diabetesta tai korkeaa kolesterolia, on näiden asianmukainen hoito tärkeää”, Holmström painottaa.

Geenitutkimukset lisäävät ymmärrystä sydänlihassairauksien kehittymisestä ja äkkikuoleman mekanismista. Nyt saadut tulokset ovat ensimmäisten joukossa tuomassa uutta tietoa sydänlihassairauksien osuudesta monitekijäisissä sydänsairauksissa. Havaittujen geenimuutosten ja geenien tarkemman merkityksen selvittämiseksi tarvitaan kuitenkin vielä jatkotutkimuksia. Lisäksi perinnölliseen alttiuteen liittyvien sydänlihassairauksien kliinisten ominaispiirteiden tutkiminen olisi Holmströmin mukaan tärkeä edellytys kyseisten sairauksien tunnistamiselle ja jatkotutkimuksiin ohjaamiselle.

Tutkimus perustuu laajaan Fingesture-aineistoon, joka koostuu kaikista oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa todetuista sydänperäiseen äkkikuolemaan menehtyneistä vainajista Pohjois-Suomessa vuosina 1998–2017. Yhteensä Fingesture-tutkimuksessa on kerätty tietoja lähes kuudesta tuhannesta sydänperäisen äkkikuoleman kokeneesta vainajasta. Noin joka viides näistä kuolemista aiheutui hankinnaisesta sydänlihassairaudesta.

Tutkimusta rahoittivat valtion tutkimusrahoitus (VTR), Jane ja Aatos Erkon säätiö, Suomen Akatemia, Sigrid Juséliuksen säätiö sekä Sydäntutkimussäätiö.

Tutkimus julkaistiin Nature-lehtiperheeseen kuuluvassa Scientific Reports -julkaisusarjassa:

Holmström, L., Pylkäs, K., Tervasmäki, A. et al. Genetic contributions to the expression of acquired causes of cardiac hypertrophy in non-ischemic sudden cardiac death victims. Sci Rep 11, 11171 (2021).