Liikkumisen suositukset muuttuivat – miten mitata suosituksen toteutuminen muutoksen jälkeen?

Mittareiden avulla on kertynyt uutta tietoa siitä, että aikaisemmin yksittäisessä liikkumisjaksossa käytetty minimikesto 10 minuuttia ei ole mitenkään perusteltu. Niinpä liikkumisen suosituksista poistui aiemmin käytetty 10 minuutin minimivaatimus liikunnalle.

UKK-instituutin tutkija Henri Vähä-Ypyän tutkimuksessa oli mukana 1 645 iältään 20–64-vuotiasta suomalaista, joilla oli viikon ajan lantiolla pidettävä liikemittari. Tutkimus on osa laajempaa Kunnon Kartta 2017 -väestötutkimusta.

– Lyhyesti tuossa on kyse siitä, kuinka mitata liikkumisen suosituksen täyttyminen. Suositus pohjautuu enemmän kysyttyyn dataan, mutta nykyisin mittauksissa käytetään pääasiassa liikemittareita, sanoo Henri Vähä-Ypyä.

Kiteytettynä Vähä-Ypyän tutkimuksessa todetaan, että liikemittarit tarjoavat tarkempaa tietoa liikkumisesta, mutta tiedon käytölle ei ole vielä tiedekentällä yhdessä sovittuja suosituksia.

Kuntotason määrittely muuttaa tuloksia

Tutkimuksessa todettiin, että pelkästään kyselyjen käyttäminen määritettäessä liikkumisen suositusten täyttymistä ei enää toimi.

– Kyselyyn vastaajien pitäisi summata kaikki sekunninkin kestoinen liikkuminen koko viikolta yhteen ja vielä eri rasitustasoissa: kevyt, reipas ja rasittava. Tämä lienee mahdotonta, kiteyttää UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari.

Vasankarin mukaan liikkumisen suositusten määrittelyssä on mittaamisen kannalta ongelmallista myös se, otetaanko yksilön kunto ennalta huomioon vai ei. Yksinkertaistettuna: parempikuntoiset täyttävät suositukset helpommin kuin huonokuntoiset.

– Jos henkilön oma kuntotaso otetaan myös huomioon, tilanne kääntyy päinvastoin. Silloin eivät hyväkuntoiset täytäkään suositusta todennäköisemmin, vaan heikomman kuntotason omaavien kunnon huomioiva liikkumisen määrä on suurempaa kuin hyväkuntoisten, korostaa Vasankari.

Liikkumisen fysiologisten vasteiden vaatima aika mukaan analyyseihin

– Mikäli jokainen lyhytkin mitattu liikahdus lasketaan, niin käytännössä kaikki suomalaiset täyttävät vaatimuksen vähintään 150 minuutin viikoittaisesta liikkumisesta. Lyhyet siirtymät sohvalta jääkaapille tuskin tuottavat toivottuja vasteita hengitys- ja verenkiertoelimistölle, Vähä-Ypyä havainnollistaa.

Kun liikemittarin data-analyysissa huomioidaan fysiologisten vasteiden vaatimat ajat liikkumiselle, tippuu 150 minuutin viikoittaisen liikkumisen määrän saavuttavien määrä huomattavasti.

– Kysyttyyn dataan verrattuna mitatun datan analysointi kuuden minuutin liukuvaa keskiarvoa käyttäen näyttäisi toimivan parhaiten, valottaa Vähä-Ypyä.

Edellä kuvatulla tavoin analysoituna tähän tutkimukseen osallistuneista naisista 69 % ja miehistä 66 % täytti liikkumisen suosituksen. Kun analyysissä huomioitiin henkilön kestävyyskunto, kyseiset osuudet suosituksen täyttäneistä olivat naisilla 25 % ja miehillä 16 %. Koko väestötasolla osuudet ovat todennäköisesti pienemmät.

– Tämän tutkimuksen ja aikaisempien UKK-instituutin väestötutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että hyvä tapa analysoida liikemittarilla kerättyä liikkumisdataa uusien liikkumisen suositusten valossa voisi olla kuuden minuutin liukuvaan keskiarvoon perustuva mittaustapa, summaa Vasankari.

– Edelleen tämä tutkimus alleviivaa henkilön kestävyyskunnon huomioimisen suurta merkitystä laskettaessa liikkumisen suositusten toteutumista väestötasolla. Siksi liikkumisen suositusta selvittäviin tutkimuksiin tulisi sisällyttää myös fyysisen kunnon mittaaminen, pohtii Vasankari.

Alkuperäinen tutkimusartikkeli

Henri Vähä-Ypyä, Harri Sievänen, Pauliina Husu, Kari Tokola, Ari Mänttäri, Olli J Heinonen, Jarmo Heiskanen, Kaisu M Kaikkonen, Kai Savonen, Sami Kokko, Tommi Vasankari.
How adherence to the updated physical activity guidelines should be assessed with accelerometer?
European Journal of Public Health, Volume 32, Issue Supplement_1, September 2022, Pages i50–i55. https://doi.org/10.1093/eurpub/ckac078

Tutkimus esitellään HEPA Europe konferenssissa Nizzassa 31.8.–2.9.