Suomen alkuperäisestä suoalasta yli puolet on ojitettu metsä- ja maatalouden sekä turvetuotannon tarpeisiin. Suot ovat Euroopan luontotyypeistä kaikkein uhanalaisimpia. Ensisijaisesti Suomen soilla elävistä lajeista 11 prosenttia eli yhteensä 120 lajia on uhanalaisia ja vaarassa hävitä. Mittava ojitus näkyy suolajiston ja -luontotyyppien uhanalaisuuden lisäksi myös vesistöhaittoina, soilta hävinneenä hiilivarastona ja muina heikentyneinä ekosysteemipalveluina.

"Tutkimusten valossa ennallistamisen vaikutukset etenkin suoluonnon monimuotoisuuden parantamiseen ja suolajiston palauttamiseen vaikuttavat lupaavilta. Ekosysteemin toiminnallisuuden kannalta tärkeät, tavanomaiset lajit näyttävät palautuvan nopeasti", kertoo Luontopaneelin puheenjohtaja, professori Janne Kotiaho.

Soita ennallistetaan eli palautetaan kohti luonnontilaa ojia tukkimalla ja patoamalla, vesiä uudelleen ohjailemalla sekä poistamalla ojituksen seurauksena kasvanutta ylimääräistä puustoa. Ennallistamisen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, ilmastoon ja vesistöihin vaihtelevat suon ominaisuuksien, erityisesti ravinteikkuuden ja märkyyden mukaan. Vesistöihin kohdistuvien vaikutusten ja erityisesti ilmastovaikutusten tarkastelussa korostuvat myös lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutusten erot.

Raportin mukaan soiden ennallistaminen on tärkeä työkalu luontohaittojen korjaamisessa ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Kokonaisuutena arvioiden soiden pitkäjänteinen ennallistaminen on parempi ratkaisu kuin ennallistamatta jättäminen, vaikka lyhyellä aikavälillä kaikki ennallistamisen vaikutukset – etenkin ilmastovaikutukset – eivät välttämättä ole myönteisiä.

Ennallistamisen erilaiset vaikutukset huomioitava päätöksenteossa

Ennallistamista tulee tarkastella kokonaisuutena, jossa punnitaan keskenään melko systemaattisesti ja nopeasti saavutettavia myönteisiä monimuotoisuus- ja vesistövaikutuksia sekä lyhyen ja pitkän tähtäimen ilmastovaikutuksia, jotka vaihtelevat erilaisilla suotyypeillä.

Soiden ennallistaminen lisää metaanipäästöjä, jonka seurauksena kasvihuonekaasupäästöt voivat kasvaa seuraavan 10–20 vuoden aikana. Pitkällä aikavälillä päästöt alkavat yleensä vähentyä ja etenkin rehevät suot voidaan ennallistaa hiilinieluiksi, mutta karuilla suoluontotyypeillä ilmastovaikutus voi olla pitkään kielteinen.

Vesistöjen ravinnekuormitus voi kasvaa etenkin rehevien soiden ennallistamisen seurauksena, mutta haitallinen vaikutus on pääsääntöisesti lyhyt, ja jo vuosikymmenen kuluttua ennallistettu suo puhdistaa valuma-alueen vesiä ja toimii luonnontilaisen suon tavoin tasaten valumia.

”Ilmastopäästöjä vähentäviä ja hiiltä sitovia ratkaisuja voidaan toteuttaa monilla erilaisilla soiden käytöstä riippumattomilla keinoilla, mutta suoluontotyyppien erityispiirteet ja lajisto eivät ole turvattavissa ilman soiden ennallistamista”, sanoo Kotiaho.

Ennallistamisen vaikutukset on syytä suhteuttaa muihin maankäytön vaikutuksiin. Esimerkiksi valuma-alueilla suurille pinta-aloille vuosittain tehtävien ojitusten, hakkuiden sekä lannoitusten ilmasto- ja vesistöhaitat ovat merkittävästi suurempia.

Ennallistamisella voidaan parantaa soiden virkistys- ja matkailukäyttöä, ja parantuneilla virkistyskäyttöarvoilla on myönteisiä terveydellisiä vaikutuksia. Ennallistamistoimilla voidaan saada aikaan myös positiivisia työllisyysvaikutuksia.

”Laajamittainen kansallinen soidenennallistamisohjelma olisi tehokas tapa kohdentaa luonnonsuojelurahoja maakuntiin ja riittävän laajana se tukisi reilua ja oikeudenmukaista siirtymää pois turpeen käytöstä”, Kotiaho sanoo.

Ennallistamisen lisäksi tarvitaan suojelua

Luontopaneelin mukaan ojitusta, turvetuotantoa, maa- ja metsätaloutta tai muita suoluontoa heikentäviä toimia ei tule kohdentaa luonnontilaisille tai vain vähän heikennetyille soille, joiden lajisto- ja muut luontoarvot ovat korkeita. Kaikkein arvokkaimmat suot on tunnistettu soidensuojelun täydennysehdotuksessa.

”Ennallistamisen ohella luonnontilaisen kaltaisena säilyneen suoluonnon lisäsuojeluun tulee panostaa merkittävästi. Luonnon monimuotoisuustavoitteiden saavuttamiseksi kaikki jäljellä olevat luonnontilaiset ja vain vähän heikennetyt suot tulisi suojella”, Kotiaho sanoo.

Suomi on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen eli luontokadon pysäyttämiseen kansainvälisesti ja se on yksi pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman tavoitteista.

Lisätietoja

Suomen Luontopaneelin laaja vertaisarvioitu raportti kartoittaa soiden ennallistamisen suoluonto-, ilmasto- ja vesistövaikutuksia ja raportin pohjalta tehty yhteenveto antaa suosituksia luontopolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon tueksi.

• Luontopaneelin vertaisarvioitu raportti: Soiden ennallistamisen suoluonto-, vesistö- ja ilmastovaikutukset (pdf)
• Luontopaneelin raportin yhteenveto ja suositukset luontopolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon tueksi (pdf)
• Janne Kotiaho, Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja, puh. 050 594 6881, janne.kotiaho@jyu.fi
• Sanna Autere, viestinnän asiantuntija, Suomen Luontopaneeli, puh. 050 532 9301, sanna.autere@helsinki.fi