Mediatiedote: Lilium regale on häikäisevä kaunokirjallinen debyytti ja vavahduttava tarina rakkaudesta

Laitilan kieli on värisyttävän aistivoimaista ja kuvallista, pohjoisen murteella höystettyä. ”Murre, jota kirjassa puhutaan, on äitini murretta. Se on ensimmäistä kieltä, jota olen kuullut”, hän kertoo.

"Elsellä oli isän kädet, lyhkäiset, tylpät sormet, joissa oli lihaisat nivelet, ja hänen kämmentensä iho oli ahavoitunut. Elsen lonkat olivat hieman ulkonevat, ja hänellä oli ajokoiran jalat, jotka tuntuivat loppuvan kesken. Mummo ja äiti puhuivat aina siitä, miten hän oli niin kova tekemään töitä. 'Kova son vain Else tekheen töitä. Ja niin kova rakastamhaan, aina soli kaulassa kiini läppinäki. Niin kova rakastamhaan, että huija.'”

Elsen elämä on kudelma merkittävien naisten kohtaamisia. Ruotsissa evakossa Else tutustuu kirjallisen perheen tyttäreen, ojentelee Ingan kanssa sanoja kuin runoja. Kotiin palattuaan hän pääsee piiaksi Hurtigin isoon taloon. Apteekkarin rouvan, kirjakauppias Irinan kautta Elselle avautuu ovia itsensä tuntemiseen ja paremman luokan salattuihin huoneisiin valta-asetelmineen. Nurkan takana juonii heitäkin, jotka saavat Elsen häpeämään orastavaa itseään ja epäilemään suhdettaan jo lapsuudesta tuttuun Samuliin. Eikö se ollut liian laimeasti rakastettu, ei kai se voinut riittää?

"Miten voikaan surra sanoja, joiden muotoja ja makuja ei koskaan ollut maistanut suussaan, joita ei ollut laukonut kenellekään vihoissaan, ei ollut pitänyt niitä rintaansa vasten epätoivon hetkellä, ei kannatellut niitä kämmenillään herätessään painajaisesta, eikä sulkenut niitä suppuun suuhunsa ollessaan oikein onnellinen."

Johanna Laitila kuvaa kielellistä ja ruumiillista heräämistä luontevan taiturimaisesti. Luontokuvasto on vahvasti läsnä läpi koko romaanin. ”Elselle suhde luontoon on tärkeä, hän katselee maailmaa, ihmisiä ja itseään sen kautta. Luonto nivoutuu kirjassa kehoon ja kieleen. Se on läsnä fyysisesti ja siihen liittyy myös abstraktimpia, myyttisiä kerroksia”, Laitila kertoo.

Johanna Laitila
Johanna Laitila (s. 1986) on kotoisin Rovaniemeltä ja asuu pääkaupunkiseudulla. Intohimoihin lukeutuu elokuvien ohella valokuvaus ja tarinoiden muutosvoima. Hän työskenteli viisi vuotta englannin laitoksen tutkijana ja opettajana Skotlannissa. Väitöskirjassaan Laitila tutkii sodanjälkeistä brittielokuvaa.