Metallinetsijät löysivät hopeakätkön Mynämäeltä – mukana harvinaisia viikinkikuningas Harald Sinihampaan kolikoita

Kätkö löytyi Vakka-Suomen Metallinetsijät -yhdistyksen harrastajien metallinetsintäreissulla. Samalta pellolta oli jo aiemmin löytynyt irrallaan mm. kaksi ehjää kolikkoa, joten lisälöytöjä osattiin odottaa. Ehjä hopeakätkö oli kokeneellekin metallinetsijälle silti erityinen löytö.

”Kyllähän siinä kädet tärisi”, muistelee metallinetsijä Oskari Heikkilä, jonka metallinetsimen kelan alle kätkö osui. ”Tämä oli tähän asti näyttävin löytöni ja ensimmäinen ehjä kätkö, jonka olen löytänyt.”

Heikkilä lopetti kaivamisen, jätti loput esineistä paikoilleen ja ilmoitti löydöstään asianmukaisesti Museovirastoon. Seuraavalla viikolla koekaivausryhmän arkeologit tulivat tutkimaan paikkaa. Löydön kohdalle tehtiin pieni kaivausalue, ja loput hopeakätköstä nostettiin varovasti.

Museoviraston arkeologien tutkimuksissa selvisi, että esineet olivat tiiviinä keskittymänä ja ne ovat saattaneet olla alun perin esimerkiksi nahkaisessa pussissa. Kaivausalueelta löytyi myös pieniä rautakautisten keramiikka-astioiden palasia tummasta maakerroksesta. Tämä viittaa siihen, että paikalla on saattanut olla asutusta. Mynämäeltä tunnetaan paljon rautakautisia kohteita ja löytöjä, ja se on osa Varsinais-Suomen rautakautista keskusaluetta.

Peltoalue, josta kätkö löytyi, on nyt merkitty muinaisjäännösrekisteriin rauhoitetuksi arkeologiseksi kohteeksi, eikä siellä saa tehdä metallinetsintää eikä kaivaa ilman Museoviraston lupaa. Jatkotutkimuksia ei ole toistaiseksi suunnitteilla.

Kuningas Sinihampaan hopeakolikot

Rahoja tutkiva Suomen kansallismuseon intendentti Jani Oravisjärvi tunnisti löydön arvon heti:

”Sain ensimmäiset tiedot löydöstä suoraan Oskarilta kentältä, joka lähetti kuvia löydöstä. Silmäni osuivat lähes välittömästi Harald Sinihampaan rahoihin, joita huomasin kuvassa olevan peräti neljä kappaletta. Tiesin, että nyt ollaan tärkeän ja mielenkiintoisen löydön äärellä. Oli suuri etuoikeus saada ensimmäisenä löydön kaikki rahat ja esineet työpöydälleni.”

Viikinkikuningas Harald Sinihampaan (911–986 jaa.) lyöttämiä hopearahoja oli lopulta mukana peräti 12, mikä tekee löydöstä äärimmäisen poikkeuksellisen. Aiemmin Suomesta on varmuudella löydetty vain yksi tai kaksi vastaavaa rahaa. Sinihammas oli tanskalainen viikinkikuningas, joka kääntyi kristityksi. Tunnetun kuninkaan nimi elää edelleen, sillä hänen mukaansa on esimerkiksi nimetty nykyaikana käytössä oleva langaton tiedonsiirtoyhteys Bluetooth.

Yhteensä kätkön löytöpaikalta saatiin talteen noin sata hopearahaa ja kolmekymmentä maksuvälineenä käytettyä ns. pilkkohopean kappaletta viikinkiajalta (n. 800–1050 jaa).
Löydössä on rahoja noin 250 vuoden ajalta. Valtaosa rahoista ajoittuu 900-luvun viimeisille vuosikymmenille, mutta yksikään kätkön rahoista ei varmuudella ajoitu 1000-luvulle. Vanhin raha on Umaijadien dirhemi vuodelta 743/4 jaa.

Pommerista Mynämäelle

Rahojen alkuperä on hyvin moninainen. Irakin ja Keski-Aasian ohella kätkössä on rahoja Englannista, Volgan bulgaareilta, Tanskasta (Harald Sinihampaat), Böömistä, Puolasta, Saksasta, Sveitsistä ja Ranskan Strassburgista.

”Tuohon aikaan Euroopassa toimi satoja eri rahapajoja. Lisäksi kalifaatissa ja Keski-Aasiassa toimi kymmeniä rahapajoja, joten käytännössä aina kätköissä on rahoja useista eri paikoista. Rahat kiersivät tuolloin täysin vapaasti eli rahan lyöntipaikalla ei ollut niin suurta merkitystä kuin nykyään. Tärkeintä oli rahojen materiaali eli hopea”, kertoo Oravisjärvi.

Koostumuksen perusteella on erittäin todennäköistä, että hopea-aarre on peräisin nykyisen Puolan alueelta Pommerista. Aarre on myös todennäköisesti päätynyt maahan hyvin nopeasti Mynämäelle saavuttuaan, sillä kätkö ei ole sekoittunut vaan on koostumukseltaan hyvin yhteneväinen puolalaisten kätköjen kanssa. Yksi hopeaesineen katkelmista on identtinen Pommerista aiemmin löytyneiden levysolkien kanssa.

On äärimmäisen harvinaista, että kotimaisesta kätköstä pystytään sanomaan, mistä esineet ovat alun perin tulleet Suomeen.

”Rahojen alkuperä pystytään lähes aina tunnistamaan. Ongelmana on usein, että rahoja on kymmenistä eri paikoista, jolloin on vaikea sanoa mistä kätkö on alun perin tullut. Tämän löydön tapauksessa se voidaan sanoa”, arvioi Oravisjärvi.

Löytö on nyt osa Museoviraston arkeologisia kokoelmia. Seuraavaksi esineet tutkitaan, luetteloidaan, ja kuvataan. Mahdollisesta näytteille asettamisesta ei ole vielä päätetty.