Metsästäjäliitto edellyttää, että on luotava kansallinen suurpetolainsäädäntö, joka toisaalta huomioi luontodirektiivin vaatimukset ja toisaalta pakottaa oikeuslaitosta ottamaan huomioon direktiivissäkin mainitut EU-subsidiariteetin mukaiset kansalliset sosioekonomiset sekä alueelliset ja paikalliset näkökulmat.

−Suomen on kansallisella lainsäädännöllä pikaisesti määriteltävä luontodirektiivin kansallisen joustavuuden mahdollistavat määräykset kannanhoidollisen metsästyksen sallimiselle, vaatii Metsästäjäliiton puheenjohtaja Tuomas Hallenberg.

Metsästäjäliitto esittää myös, että poikkeuslupien myöntämistä on aikaistettava puolella vuodella ja hallinto-oikeuksilta on edellytettävä kohtuullista käsittelyaikaa. Nykymallilla mahdollisten valitusten oikeuskäsittely menee automaattisesti metsästysajan päälle. Tämä on mahdoton malli metsästyksen suunnittelulle ja toteutukselle.

Suomen on Ruotsin lailla selvitettävä poikkeuslupien valitusoikeuden perusteet ja tulkittava uudelleen Århusin sopimuksen sisältö.

−Valitusoikeus on paikallisilla toimijoilla, mikä ei voi tarkoittaa sitä, että valituksia tehtaillaan paikallisen pöytälaatikkoyhdistyksen nimissä toiselta puolelta Suomea, kritisoi toiminnanjohtaja Jaakko Silpola.

Suurpetojen ja esimerkiksi valkoposkihanhen esimerkit osoittavat, että EU-hallinnon pysyväisluonteiset direktiivin lajiliitelistaukset metsästysrajoitteineen ovat liian jäykkä hallintomalli. Ne eivät huomioi eläinkantojen kehittymistä. Sen vuoksi Suomen tulee yhdessä muiden EU-jäsenmaiden kanssa vaatia komissiolta suurpetojen karhu, ilves ja susi siirtämistä EU:n luontodirektiivin liitteestä IV (tiukan suojelun lajit) liitteeseen V (metsästettävät lajit).

Suurpetojen metsästyksen estymisestä on selkeästi tulossa eduskuntavaalikysymys. 300 000 metsästäjää perheineen sekä maaseudun asukkaat ja yrittäjät odottavat lukkiutuneeseen tilanteeseen ratkaisua, joka tulee näkyä tulevan hallituksen ohjelmassa. Metsästäjäliitto kutsu metsästäjiä, päättäjiä ja viranomaisia syksyllä tilaisuuksiin, joissa pattitilanteeseen etsitään ratkaisuja.

Karhun metsästyksen estyminen nousi kansalliseen keskusteluun, kun useista karhun kannanhoidollisen metsästyksen poikkeusluvista valitettiin. Valitukset koskivat 111 karhun metsästystä, kun lupapäätökset mahdollistavat 197 karhun metsästyksen. Hallinto-oikeus on asettanut valituksenalaiset luvat metsästysoikeuden haltijoita kuulematta täytäntöönpanokieltoon.  Menettely asiassa on kyseenalainen. Metsästäjäliitto katsoo, että täytäntöönpanokiellot on peruutettava välittömästi ja valitukset on käsiteltävä nopeasti. Valitukset ovat perusteettomia ja karhujen metsästys tulisi sallia vielä nyt alkavan jahtikauden aikana.

−Luontodirektiivi suojelee eläinkantoja, ei yksittäisiä eläinyksilöitä. Suomen riistakeskuksen karhun poikkeuslupapäätösten täytäntöönpano ei ole valitusten väittämällä tavalla peruuttamaton toimenpide. Suomen karhukanta ei ole uhattuna, muistuttaa Silpola.

Metsästäjäliitto tekee suurpetojen metsästystä koskevaa edunvalvontaa usean hengen voimin kansallisesti sekä Pohjoismaissa ja EU-tasolla. Liitto myös varaa edunvalvontaan, vaalivaikuttamistyöhön ja viestintään tuntuvia taloudellisia resursseja.

−Nyt jos koskaan meidän metsästäjien tulee pysyä asiassamme yhtenäisinä. Hajaannus ja eripura hyödyttää vain metsästyksen vastustajia. Kaikkia Metsästäjäliiton piirejä edustava liittohallitus määrittää ja seuraa liiton edunvalvontaa. Informoimme jäseniä säännöllisesti edunvalvontatilanteesta, linjaa puheenjohtaja Tuomas Hallenberg.

Lisätietoja: