Mielenterveyshäiriöt yleisempiä kaupungeissa korkeammasta tulotasosta huolimatta

Aiempi tutkimus on havainnut merkittäviä eroja idän ja lännen välillä psykoosien esiintymisessä. Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija, erikoislääkäri Kimmo Suokas muistuttaa, että geneettisen riskin jakauma seurailee esiintyvyyden jakaumaa hämmästyttävän tarkasti.

Suokas kollegoineen selvitti tutkimuksessaan, miten idän sosioekonomisten tekijöiden huomioiminen vaikuttaa idän ja lännen eroon sairastavuudessa. Näin tarkasteltuna psykoottisten mielenterveyshäiriöiden esiintyminen ei noudata perinteistä idän ja lännen jakoa.

– Havaitsimme, että sosioekonomisten tekijöiden vakioinnin jälkeen psykoosien maantieteellinen itä-länsi-ero katoaa. Tulos viittaa siihen, että sosiaalisten tekijöiden jakautuminen Suomen sisällä liittyy vahvasti mielenterveyshäiriöiden esiintymiseen alueittain. Emme tutkineet genetiikan merkitystä suoranaisesti, mutta tulokset tukevat käsitystä siitä, että tuskin mikään yksittäinen tekijä selittää niinkin monimutkaista ilmiötä kuin alueellista sairastavuutta, Suokas toteaa.

Tutkimus osoitti, että sosiaaliset taustatekijät ovat vahvasti yhteydessä siihen, minkälaisia alueellisia eroja mielenterveyden häiriöissä esiintyy. Tutkijat eivät yrittäneet selvittää yksittäisten sosiaalisten tai taloudellisten tekijöiden kausaalivaikutuksia, mutta he olettivat esimerkiksi alueen tulotason vaikuttavan siellä havaittuun mielenterveyshäiriöiden esiintyvyyteen ja siksi huomioivat sen analyysissä. Kun sosioekonomiset tekijät vakioitiin, alueellinen ero psykoosien esiintymisessä ei enää seurannut skitsofrenian geneettisen riskiarvon jakaumaa.

Kaupunkikeskus ottaa maaseudun paikan riskitekijänä nykyisin Suomessa

Suomessa psykooseja on aiempien tutkimusten perusteella esiintynyt enemmän maaseudulla. Tässä suhteessa Suomi on ollut poikkeus Pohjois-Euroopassa. Suokas kollegoineen osoittaa artikkelissaan, että enää näin ei ole, vaan psykooseja kuten kaikkia mielenterveyden häiriöitä yhteensä esiintyy enemmän kaupungeissa ja maaseutukeskuksissa kuin maaseudulla tai kaupunkien kehysalueilla.

Suokas pitää mielenkiintoisena sitä, että toisin kuin idän ja lännen alue-ero, kaupunki-maaseutu-erot eivät kadonneet sosioekonomisten vakiointien myötä. Tässä mielessä tilanne on samankaltainen kuin muualla Pohjois-Euroopassa, jossa psykoottisten häiriöiden esiintyvyys kaupungeissa on tunnettu jo pitkään.

Lisävakiointien jälkeenkin vallitsevuusosuuksien suhde oli 21 prosenttia korkeampi psykoottisissa häiriöissä ja 10 prosenttia kaikissa mielenterveyden häiriöissä maan keskiarvoon verrattuna. Esiintyvyys oli suurempaa myös ulommilla kaupunkialueilla ja maaseudun paikalliskeskuksissa, toisin kuin kaupunkien kehysalueilla ja maaseudulla.

– Kattavaa selitystä mielenterveyden häiriöiden kaupunki-maaseutu-eroille ei ole löydetty, vaikka aihetta on tutkittu runsaasti. Se, että Suomessa asetelma näyttää hiljattain kääntyneen, tarjoaa mahdollisuuksia aiheen jatkotutkimukselle, Suokas sanoo.

Psykoottiset häiriöt ovat vakavia mielenterveyden häiriöitä, joissa esimerkiksi todellisuudentaju ajoittain häiriintyy ja toimintakyky heikkenee tilapäisesti tai pysyvästi.

– Alue-eroihin liittyy luultavasti eroja myös hoitoon pääsyssä, Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola sanoo.

Skitsofreniaa esiintyy enemmän idässä, kaksisuuntaista mielialahäiriötä rannikolla

Rekisteritutkimuksessa arvioitiin eroja hoidon piirissä olleiden mielenterveyden häiriöiden esiintyvyydessä asuinpaikan perusteella. Tutkimus tarkasteli alueellisia eroja maakuntien sekä kaupunki-maaseutu-jaon mukaan ja sisälsi väestön kattavasti vuosilta 2011–2017. Lisäksi maakunnat jaettiin kolmeen ryhmään: Itä- ja Pohjois-Suomi, Sisä-Suomi ja rannikkoseutu. Mielenterveyden häiriöt tunnistettiin hoitoilmoitusrekisteristä. Sekä perusterveydenhuollon että psykiatrisen erikoissairaanhoidon käynnit huomioitiin.

Kaikkiaan 22 prosentilla väestöstä löytyi rekistereissä merkintä mielenterveyden häiriöstä, mutta perusterveydenhuolto on katettu rekisterissä vasta 2011 alkaen. Psykoottisen häiriön diagnoosi esiintyi kahdella prosentilla. Ilman mitään vakiointeja mitattuna mielenterveyden häiriöitä esiintyi noin 2 prosenttia enemmän ja psykoottisia häiriöitä noin 10 prosenttia enemmän Itä- ja Pohjois-Suomessa kuin rannikolla, mutta tämä ero siis katosi mallinnuksessa, jossa sosioekonomiset tekijät huomioitiin.

Vastaavasti Sisä-Suomessa mielenterveyden häiriöitä esiintyi 3 prosenttia enemmän, mutta psykoottisia häiriöitä 5 prosenttia vähemmän kuin rannikkoseudulla.

Psykoottisten häiriöiden diagnostisia alaryhmiä tarkastellessa huomattiin, että skitsofrenia oli yleisempi Itä-Suomessa, kun taas kaksisuuntaista mielialahäiriötä esiintyi yleisemmin rannikkoseudulla.

– Ajankohtaiset sosiaaliset tekijät näyttävät liittyvän vahvasti mielenterveyden häiriöihin, mutta syy-seuraus-suhteet niiden taustalla ovat monimutkaisia ja voivat herättää myös poliittisia intohimoja. Tuloksemme toivottavasti osaltaan rohkaisevat ei vain uusiin, biologisia sekä yksilö- ja ryhmätason sosiaalisia tekijöitä yhdisteleviin tutkimuksiin, vaan myös aiempaa rohkeampiin sosiaalisiin kokeiluihin väestön mielenterveyden parantamiseksi, Suokas toteaa.

Tutkimus on julkaistu Social Psychiatry and Psychiatric Epidemiology -tiedejulkaisussa.

Tutkimusartikkelin tiedot:

Suokas K, Kurkela O, Nevalainen J, Suvisaari J, Hakulinen C, Kampman O, Pirkola S. Geographical variation in treated psychotic and other mental disorders in Finland by region and urbanicity. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol (2023).