Mielenterveysomaiset ovat jaksamisensa äärirajoilla

Koronapandemia on ravistellut yhteiskuntaa monilla tasoilla. Tavallisen arjen muutos on tuntunut erityisen voimakkaasti jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevien kuten psyykkisesti sairastuneiden ja heidän läheistensä keskuudessa.

Psyykkisesti sairastuneet voivat yhä huonommin, kun asianmukaista apua ei saa ajoissa tai hoitokontaktit ovat vähentyneet, muuttuneet etäpalveluksi ja jopa katkenneet. Tilanne on ajanut monet sairastuneen läheiset jaksamisensa äärirajoille. Tämä ilmenee myös FinFamin tuoreessa omaiskyselyssä (2021).

– Käytännössä odottaminen ja hoitoon pääsyn pitkittyminen tarkoittaa sitä, että mielenterveyspotilaiden tulee pärjätä kotona omin avuin, perheenjäsenen tai muun läheisen tuella. Etenkin sairastuneen itsetuhoisuus vaatii läheiseltä jatkuvaa varuillaan oloa. Valtavan huolen lisäksi mielenterveysomaisilla on myös ympärivuorokautinen hoito- ja jopa valvontavastuu, sanoo FinFamin toiminnanjohtaja Pia Hytönen.

Omaiskyselyn (2021) mukaan vastuu sairastuneen hoidosta on kasvanut huomattavasti korona-aikana. Tämän myötä myös läheisten kokema huoli, stressi, uupumus ja yksinäisyys ovat lisääntyneet. Moni kuvailee olevansa ”totaalisen loppu” ja tilanteen kuormittavuuden kasvaneen niin, että ”kohta ollaan hoidossa koko perhe”. Kuormittavuus ja uupumus ovat ajaneet mielenterveysomaisia sairauslomille.

– On kestämätön tilanne, jos tarvittavaa apua ei saa ajoissa ja vastuu kaatuu läheisten harteille. Odottaessa ongelmat pahentuvat ja kärjistyvät ja pahimmillaan tällä voi olla kohtalokkaat seuraukset. Tilanne ei voi olla heijastumatta koko perheen jaksamiseen.

Epävarma ja raskas tilanne voi johtaa helposti siihen, että myös sairastuneen lähiomainen sairastuu. Tutkimusten mukaan lähes puolet mielenterveysomaisista on vaarassa masentua itse.

– Mielenterveysomaiset ovat ennen korona-aikaakin olleet kuormittavan elämäntilanteensa vuoksi tuen tarpeessa. Ilman riittävää apua ja tukea voi sairastuneita olla ajan kuluessa useampi. Siksi meidän on toimittava nyt.

Tutkimusten mukaan jo ennen koronapandemiaa joka toinen suomalainen kärsi mielenterveyden häiriöistä jossakin elämänsä vaiheessa, mutta vain puolet sairastavista sai tarvitsemaansa hoitoa. Monesti sairaus johtaa yksinäisyyteen, opintojen keskeyttämiseen, pitkiin sairauslomiin ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. Mielenterveyden häiriöt ovat tällä hetkellä suurin yksittäinen työkyvyttömyyseläkkeiden aiheuttaja. OECD arvioi, että heikentyneen mielenterveyden vuosikustannukset Suomelle ovat 11 miljardia euroa.

Mielenterveyden haasteisiin vastaaminen ja koko perheen hyvinvointiin panostaminen on huomioitava poliittisessa päätöksenteossa. Mielenterveyspalveluihin täytyy ohjata nykyistä enemmän resursseja.

– Puoliväliriihessä on tehtävä mielenterveyttä tukevia päätöksiä. Matalan kynnyksen hoitoon pääsyä on parannettava ja perustason mielenterveyspalveluiden vahvistaminen on erittäin tärkeää.

Mielenterveyspalvelut ja niiden saatavuus on mitoitettava sen mukaan, mitä sairastuneen hoito vaatii.

– Kenenkään sairastuneen ei tule joutua odottamaan hoitoon pääsyä, vaan riittävää ja oikea-aikaista apua tulee saada ajoissa. Tämä helpottaa myös sairastuneen läheisten huolta ja kuormitusta.

Mielenterveysjärjestöjen vireille paneman Terapiatakuun tavoitteena on nopeampi ja helpompi pääsy mielenterveyden tuen piiriin. Terapiatakuu tulee toteuttaa vielä tämän hallituskauden aikana kiireellisenä päätöksenä ja pysyvällä budjettirahoituksella.

– Nyt on viimein aika tehdä Terapiatakuusta totta. Terapiatakuun eteenpäinvieminen lainsäädännössä ja palveluiden resursoinnissa mahdollistaa avun saamisen yhdenvertaisesti koko maassa. Nopeasta hoitoon pääsystä hyötyvät niin sairastuneet kuin mielenterveysomaiset.