Miksi kuvataideteosten nimiin pitäisi kiinnittää huomiota?

Pirisen tutkimuksen historiallinen katsaus eri aikakausiin osoittaa, että teosnimien rooli on historiallisesti muuttuva eikä niillä ole aina ollut sellaista asemaa, joka niille nykypäivänä annetaan.

– Tilanne on ollut jo pitkään se, että nimeämätön teos tulee jossakin vaiheessa jonkin tahon nimeämäksi, jos taiteilija ei ole sitä itse nimennyt. Teoksesta tulee vähintäänkin Nimetön isolla N-kirjaimella, Pirinen toteaa. – Toisaalta teos voi olla nimetty Nimettömäksi myös taiteilijan toimesta, hän jatkaa.

Pirisen tutkimus tarkastelee, miksi nimiin on kiinnitetty niin vähän huomiota taidehistoriassa. Yksi syy on modernistisessa ja formalistisessa kuvataidekäsityksessä, joka karttaa kuvataiteeseen liitettyjä kielellisiä merkityksiä. Toisena keskeisenä syynä voidaan nähdä taidehistorian piirissä esiintynyt epäluulo monissa ihmistieteissä 1960-luvulta eteenpäin vaikuttanutta kielellistä käännettä (lingustic turn) kohtaan.

Tutkimus kokoaa yhteen teosnimiä koskevan tutkimuksen hajanaista kenttää vuodesta 1960 vuoteen 2015. Työssä havaitaan, että teoreettinen tutkimuskirjallisuus ja teosnimiä koskeva nykykeskustelu, jos sellaisesta voi edes puhua, eivät muodosta mitään yhtenäistä kokonaisuutta, puhumattakaan yleisesti jaetumpia teoreettisia näkemyksiä teosnimiä koskien.

Kootakseen näkemyksiä yhteen Pirinen lähestyy kysymystä teosnimille eri teorioissa annettujen funktioiden kautta. Hän päätyy analyysissään kokoavasti kolmeen toisiinsa nivoutuvaan funktioon. Ensiksi, teosnimen tehtävä on erisnimen tapaan nimetä teos (nimeävä funktio). Toiseksi, teosnimi sanoo jotakin teokseen liittyen tai teosta koskien (kuvatekstifunktio). Vaikka emme edes ymmärtäisi mitä teosnimi tarkoittaa, teokseen liitettynä sitä ei voi pitää täysin neutraalina suhteessa siihen. Kolmanneksi, teosnimi toimii välineenä ihmisten välisessä ja kielellisessä vuorovaikutuksessa teosta koskien (sosiaalinen funktio). Tällöin teosnimi on osa taiteilijan, instituutioiden ja yleisön välisiä suhteita. Näin se voi olla puoleensavetävä, tavaan omainen, myyvä, vieraannuttava jne.

Pirisen tutkimus pyrkii lisäämään teoksen ja teosnimen muodostamaa kokonaisuutta koskevaa ymmärrystä. Hän tekee ehdotuksen teosnimien metaforisia ja narratiivisia tulkintamahdollisuuksista, mutta ei pyri antamaan yhtä kattavaa näkemystä asiasta. Tutkimus pyrkii vastaamaan siihen, miksi teosnimiin kannattaisi kiinnittää huomiota niin tutkijoiden, taiteilijoiden kuin yleisönkin toimesta.

FM Mikko Pirisen taidehistorian väitöskirjan "Game of the Name – Titles and Titling of Visual Artworks in Theoretical Discussions from 1960 to 2015" tarkastustilaisuus pidetään 21.11.2020 alkaen klo 12.00. Vastaväittäjänä toimii professori emeritus Altti Kuusamo (Turun yliopisto) ja kustoksena professori emerita Annika Waenerberg (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Yleisö voi seurata tilaisuutta verkosta, osoite on https://r.jyu.fi/dissertation-pirinen-211120.

Kustoksen puhelinnumero, johon yleisö voi soittaa ja esittää tilaisuuden lopussa mahdolliset kysymyksensä, on 050 577 2416.

Linkki väitöskirjaan: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8369-7

Taustatietoa

Mikko Pirinen kirjoitti ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulun lukiosta vuonna 1991. Hän valmistui ravintolakokiksi vuonna 1994. Tämän jälkeen aloittamansa muotoiluopinnot Kuopion käsi- ja taideteollisessa Akatemiassa Pirinen jätti kesken, ja aloitti taidehistorian opinnot Jyväskylän yliopistossa vuonan 1997. Maisteriksi hän valmistui 2003. Pirinen on ollut tohtorikoulutettavana musiikin, taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella Jyväskylän yliopistossa vuodesta 2003 lähtien.

Pirinen on työskennellyt eri tehtävissä Kuopion taidemuseossa, Porin taidemuseossa, Näyttelyvaihtokeskus Framessa ja Emil Cedercreutzin museossa. Vuodesta 2012 Pirinen toiminut Lappeenrannan taidemuseon näyttelyistä vastaavana amanuenssina.

Lisätietoja

Mikko Pirinen, pirimikko@gmail.com, +358 588 3071