Mitä Paavo Haavikko todella sanoi?

Taiteen akateemikko, kirjailija Paavo Haavikko (1931–2008) oli yksi Suomen kansainvälisesti tunnustetuimmista ja käännetyimmistä kirjailijoista. Suomessa Haavikon maine oli kuitenkin hyvin kaksijakoinen. Runoja, näytelmiä, tv-käsikirjoituksia ja oopperalibrettoja kiiteltiin, mutta kirjailijan historiateokset, yhteiskuntakriittiset kirjoitukset sekä hänen antamansa televisio- ja lehtihaastattelut herättivät kipinöivää keskustelua, Haavikon sanoin tässä ”korkeakoulutetussa, mutta sivistymättömässä maassa”.

Paavo Haavikon lempiaiheita olivat suomalainen konsensus ja propaganda sekä kaikkialle levinnyt opportunismi ja pikkuporvarillisuus. Kirjailijan linja oli niin tiukka, että pahimmillaan – tai parhaimmillaan – hän sai vastaansa niin historiantutkijat, poliitikot kuin valtamedian edustajatkin.

Haavikko katsoi, että kirjailijan on kyettävä kirjoittamaan maailmasta sellaisena kuin hän itse sen näkee ja kokee – valmiiksi pureskeltu tieto ei hänelle kelvannut. Oman historiankirjoituksensa hän sanoi olevansa kirjoittamista historiasta, ei historiantutkimusta akateemisessa mielessä.

Kirjoituksillaan Paavo Haavikko loi omanlaisensa kertomuksen maailmasta ja erityisesti Suomen historiasta.

Matti Salminen on 65-vuotias tietokirjailija ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Paavo Haavikon linja on hänen seitsemäs tietokirjansa. Salmisen tunnetuimpia teoksia ovat Yrjö Kallisen elämä ja totuus (2011), Pentti Haanpään tarina (2013), Toisinajattelijoiden Suomi (2016) ja Erno Paasilinnan kirjallinen elämä (2018). Lisäksi hän on toimittanut viisi Pentti Haanpään teosta, joista viimeisimmän Pentti Haanpään parhaat (2018) yhdessä Petri Laukan kanssa.

Arvostelukappaleet:

arvostelukappaleet@intokustannus.fi