Muistelmakirjallisuuden mestarin Vivian Gornickin säkenöivän terävä kuvaus ystävyydestä ja vanhenemisesta

Erikoisen naisen kaupungissa itsenäistä elämää viettävä Vivian Gornick pysähtyy huomaamaan, että vanhetessa hänen rinnallaan New Yorkin kaduilla on kulkenut pisimpään Leonard, luotettava ystävä ja peili jo 20 vuoden ajalta. Sopiva annos Leonardia on kuitenkin vain kerran viikossa.

Olemme Leonardin kanssa kahvilla ravintolassa keskellä Manhattania. ”No”, minä aloitan. ”Miltä elämä tuntuu nykyään?”
”Ihan kuin olisi kananluu kurkussa”, hän sanoo. ”En pysty nielemään enkä kakomaan pois. Tällä hetkellä yritän vain olla tukehtumatta siihen.”

Gornick kuvaa tarkasti ja samastuttavasti tunteita, ystävyyden eri puolia ja historiaa sekä elämää alati uudistuvassa New Yorkissa. 

Ihminen parhaimmillaan. Vuosisatojen ajan tämä oli avainkäsite kaikkien vakavasti otettavien ystävyyden määritelmien takana: ystävä on hyveellinen olento, joka puhuttelee minussa olevaa hyveellisyyttä. Miten vieras käsite terapeuttisen kulttuurin lapsille! Nykyään emme pyri näkemään toisissamme parhaita puoliamme, puhumattakaan siitä, että pyrkisimme vahvistamaan niitä. Päinvastoin, nykyään ystävyyden siteitä vahvistaa nimenomaan avoimuus, jolla tunnustamme emotionaaliset vajavaisuutemme – pelon, suuttumuksen, nöyryytyksen. Mikään ei vedä meitä lähemmäs toisiamme kuin se, kuinka avoimesti pystymme kertomaan syvimmistä häpeänaiheistamme toisillemme.

Vivian Gornick (s. 1935 Bronxissa) on useita muistelmateoksia julkaissut kirjailija, kriitikko, journalisti ja esseisti. Hän on myös opettanut kirjoittamista ja tukenut toisen aallon feminististä liikettä Amerikassa. Erikoisen naisen kaupunki valittiin ilmestymisvuonnaan 2015 National Book Critics Circle Award -finalistiksi.

Vivian Gornick: Erikoisen naisen kaupunki
alkuteos The Odd Woman and the City
suomentanut Arto Schroderus
165 sivuai
ilmestyy myös äänikirjana, lukija Krista Putkonen-Örn