Muistisairaiden turvallisuuden hallinnassa korostuvat kiellot

Tutkimuksen mukaan muistisairailla ja ikääntyneillä henkilöillä on mielenkiintoa ja halu toimia oman turvallisuutensa varmistamiseksi, mutta kyky huolehtia siitä vaihtelee. Omaisilla ja omaishoitajilla on samoin halu, mutta rajalliset voimavarat.

Turvallisuustekniikan mahdollisuuksiin suhtaudutaan kiinnostuneesti, mutta niitä hyödynnetään vain harvoin. Merkittävimmiksi ongelmiksi todettiin tiedon ja osaamisen puute sekä rahoitusmahdollisuuksien niukkuus. Lisäksi tutkimus muistuttaa, että pelkkä tekniikka ei riitä, vaan iäkäs ja muistisairas ihminen kaipaa edelleen tuekseen toista ihmistä.

”Erityisryhmiin kuuluvat kotona asuvat ihmiset kaipasivat tuekseen erityisesti toista ihmistä, ei niinkään tekniikkaa, sanoo tutkija Tarja Ojala. Myös omaishoitajat tarvitsevat tukea. Toisaalta teknisillä ratkaisuilla pystytään parantamaan asumisen ja arjen turvallisuutta.”

Tutkimus tuo esiin laajan kirjon arjen ja asumisen turvallisuusriskejä. Nämä koskevat ymmärretyksi tulemisen vaikeutta, liikkumista ja liikennettä, ruuanlaittoa sekä sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. Lisäksi huolena voi olla rikosturvallisuus, oma tai omaisen aggressiivisuus, kaltoinkohtelu ja väkivalta.

Tiedot perustuvat tutkimukseen, joka on tehty osana SPEKin Osallistava Turvallisuus Erityisryhmille – OTE -hanketta. OTE-hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa muistisairaiden ja muiden erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden kotona asumisen turvallisuuden parantamiseksi. Tutkimukseen haastateltiin muistisairaita henkilöitä, omaishoitajien, sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen sekä turvallisuushankkeiden ja -koulutuksen asiantuntijoita.