Musiikkitahtotyöryhmän asiantuntijat ratkovat kulttuurioikeuksien toteutumisen haasteita

Osalle ihmisistä musiikki voi olla esimerkiksi neurologisen sairauden vuoksi yksi harvoista tehokkaista välineistä tunteiden ja muistojen herättämiseen, tavoittamiseen ja sanoittamiseen. Samalla kuitenkin mahdollisuudet musiikin oma-aloitteiseen käyttöön voivat olla merkittävästi heikentyneet. Musiikkitahtotyöryhmä haluaa lisätä tietoa musiikkitahdon merkityksestä ja käytännön toteutuksesta. Työryhmän yhteinen tavoite on myös esiin tulleiden haasteiden ratkominen, esimerkiksi musiikin esittämisen ja tallentamisen lupiin liittyvät kysymykset.

Musiikkitahto on ihmisen henkilökohtainen tahdonilmaus siitä, millaista musiikkia hän haluaisi kuulla tai harrastaa tilanteessa, jossa hän ei pysty itse valitsemaan tai tekemään aloitteita musiikin kuuntelun, laulamisen, soittamisen tai muun musiikkiin liittyvän toiminnon suhteen.  

Musiikkitahtoon voi kirjata itselle tärkeiden ja mieluisten kappaleiden, artistien ja musiikkilajien ohella tarkempia käyttötarkoituksia ja ohjeita siitä, millaisen musiikin kokee sopivan tiettyihin tunnetiloihin tai tilanteisiin – ja toisaalta myös sen, millaisissa tilanteissa toivoo hiljaisuutta. Musiikkitahto voi sisältää esimerkiksi tiedon siitä, että on käynyt koko elämänsä tansseissa ja toivoisi pääsyä harrastuksen pariin jatkossakin, vaikka itse tanssiminen ei enää onnistuisikaan tai vaikkapa sen, että nauttii pianon soittamisesta.

Musiikkitahto voi olla esimerkiksi hoivatahdon oheen käsin kirjoitettu paperi tai sähköisesti tallennettu soittolista. Tärkeintä on, että tieto tahdonilmauksista on niiden ihmisten saatavilla, joille tuettavan henkilön arjen ja elämänlaadun ylläpito kuuluu. Arjen pieneltä tuntuvat teot, kuten vapaaehtoisen tai läheisen käynnistämä soittolista tai sopiva radiokanava täynnä tuttua musiikkia, on tuettavalle suuri kädenojennus ja tapa hyödyntää tehtyä musiikkitahtoa.

Työryhmä haluaa nähdä, että tutkimusnäyttö musiikin mahdollisuuksista ja hankkeissa saadut käytännön kokemukset huomioidaan myös hyvinvointialueiden palveluverkkoja rakennettaessa. Musiikki on kustannustehokas ja monipuolinen väline sekä ennaltaehkäisevän työn että hoidon ja kuntoutuksen osana. Palveluissa ei voida ohittaa ikääntyneiden ja toisten hoivan varassa elävien ihmisten oikeutta oman näköiseen kulttuuriseen elämis- ja kokemusmaailmaan.

Musiikkitahdosta puhutaan useimmiten muistisairauksien yhteydessä, mutta elämänkulkuun voi liittyä muitakin tilanteita, joissa mahdollisuudet ilmaista omia musiikkimieltymyksiä ja siihen liittyviä harrastuksia voivat olla pysyvästi tai väliaikaisesti heikentyneet. Musiikkitahtotyöryhmä haluaa lisätä tietoisuutta siitä, että kenen tahansa iästä riippumatta kannattaa laatia ja tallentaa musiikkitahtonsa.

Kirjoittajat: 

Anni Pitkäniemi, psykologi (PsM), väitöskirjatutkija Musiikki, ikääntyminen ja kuntoutus -tutkimusryhmä, Musiikin, mielen, kehon ja aivojen tutkimuksen huippuyksikkö, Psykologian ja logopedian osasto, Lääketieteellinen tdk, Helsingin yliopisto

Annika Tammela, musiikin tutkija (FT), yliopistonopettaja, Musiikin, mielen, kehon ja aivojen tutkimuksen huippuyksikkö, Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos,  Jyväskylän yliopisto 

Milka Lintinen, sosionomi (ylempi AMK), ohjaustoiminnan artenomi (AMK), tuotekehittäjä (EAT), työhönvalmentaja (EAT), Oman elämäni  sävelet - musiikki muistisairaan hyvinvoinnin tukena -hanke, Kanta-Hämeen Muistiyhdistys ry

Kaisa Tienvieri, kuoronjohtaja, hankepäällikkö (HuK), Minun ääneni  2021-2023 -hanke Kotona asuvien muistisairaiden ja omaishoitajien toimintakykyä ylläpitävään pedagogisesti ohjattuun kuorotoimintaan, Arvokas vanhuus ARVA ry. 

Heidi Kurtti, musiikkipedagogi, kulttuurituottaja, Äänemme soi -projekti, Äänekosken kaupunki.

Tiina Kuopanportti, oikeudellisen ennakoinnin asiantuntija, kouluttaja, luennoitsija