Neulominen on muuttunut välttämättömästä taidosta rentouttavaksi harrastukseksi

FM Anna Rauhala tarkastelee tutkimuksessaan Neulonnan taito Suomessa arkiseen ja itsestään selvänä pidettyyn käsityötaitoon liittyneitä yksilö- ja yhteiskuntatason merkityksiä 1800-luvun lopulta nykyaikaan.

Neulonta on ollut tärkeä käsityötaito pohjoisissa ilmasto-oloissa kotitaloudessa tarvittujen välttämättömien vaatteiden valmistamiseksi. Neulonta on Suomessa varmuudella ajoitettu 1600-luvulle, mutta Turun Mätäjärven alueelta arkeologisissa kaivauksissa löytynyt neulottu tekstiilifragmentti ajoittuu 1400-luvulle, mahdollisesti jo 1300-luvulle.

Neulontatekniikka vaihtui kansakoulun myötä 1900-luvun alussa

Suomessa neulottiin heittämällä, vanhimmalla Euroopassa käytetyllä neulomisen tekniikalla, vielä 1900-luvun alussa. Tekniikka sopi hyvin tiiviiden neulosten valmistukseen, jollaisina 1800-luvun sekä 1900-luvun alkuvuosien museolapaset on neulottu.

Neulontataitoa opetettiin kansakouluissa 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Opetettavaksi taidoksi valittiin heittämällä neulomista nopeampana pidetty mannermainen neulontatekniikka, joka vakiintui yksinomaiseksi kouluissa hyväksytyksi tavaksi neuloa.

Miehetkin neuloivat

Maaseutuvaltaisessa yhteiskunnassa neulonta liitettiin naisten elinpiiriin kuuluvaksi taidoksi. Neulovat miehet rikkoivat yhteisön arvomaailmaa ja heille osoitettiin pilkanteolla paikka sosiaalisen ryhmän ulkopuolella. Miesten neulomiseen liittynyt häpeä johti käsityön tekemiseen piilossa muiden katseilta, mikä on osaltaan vahvistanut käsityksiä miesten neulomattomuudesta. Suhtautuminen miesten neulontaan oli kaksijakoista, sillä olosuhteiden pakosta neuloneita miehiä arvostettiin. Oman yhteisönsä muodostaneille ammattiryhmille, kuten merimiehille ja metsätyömiehille, neulominen toimi myös ajanvietteenä.

Sota-aikana neulottiin sotilaille

Sota-aikana naisten neulomilla tuotteilla oli suuri merkitys rintamamiesten varustusten täydentäjinä. Materiaalipulan aikana parhaat villat käytettiin sotilaiden liipaisinsormikkaiden, sukkien, kypäränalusmyssyjen ja polvenlämmittäjien neulomiseen. Taitoa sovellettiin ja opetettiin yhteisissä illanvietoissa. Rintamalla neuleita arvostettiin, ja niihin liittyi vahva tekijän ja saajan välinen tunneside. Välttämättömyydestä tehtiin hyve, eikä ajoittain väsyttävänä koetulle ja rasitusvammoja aiheuttaneelle neulomiselle koettu olevan vaihtoehtoja.

Ennen pakollista ja välttämätöntä, nyt vapaaehtoista ja iloa tuottavaa

Vanhemmassa neulomisessa ja tämän päivän neulomisessa on lähtökohtaisesti kyse eri ilmiöistä. Aikaisemmin neulonta oli pakollinen ja välttämätön taito, mutta nykyisin vapaaehtoinen, iloa tuottava harrastus. Nykyneulojille ensisijaiset syyt käsityön tekemiseen liittyvät neulonnan tuomaan rentoutumiseen ja mielihyvään. Neulonta auttaa myös selviytymään vaikeista elämäntilanteista. Vielä nykyisinkin neulojat kokevat merkityksellisenä hyödyllisten neuletuotteiden valmistamisen läheisille, itselle tai hyväntekeväisyyteen.