Neuropsykiatriset oireet nostavat muistisairaiden kaatumisen riskiä – liikunnasta apua tilanteeseen

Muistisairailla esiintyy lähes aina neuropsykiatrisia oireita jossain vaiheessa sairautta. Tavallisimpia neuropsykiatrisia oireita ovat masennus, levottomuus, ahdistuneisuus, apatia ja näkö- tai kuuloharhat sekä harhaluulot.

Lääketieteen lisensiaatti Hanna-Maria Roitto tutki väitöskirjassaan muistisairaiden neuropsykiatristen oireiden yhteyksiä kaatumisiin, psyykelääkkeiden käyttöön ja terveyteen liittyvään elämänlaatuun.

Neuropsykiatristen oireiden yhteyksiä kaatumisiin selvitettiin sekä kotona asuvilla että pitkäaikaishoidon muistisairailla. Lisäksi tutkimus selvitti, miten pitkäaikainen ja säännöllinen liikunta sekä psyykelääkkeiden käyttö muokkaavat kaatumisriskiä. Tutkimus kartoitti myös neuropsykiatristen oireiden ja elämänlaadun yhteyttä ja sitä, kuinka muistisairauden vaikeusaste on yhteydessä niihin.

Väitöskirjassa tutkittujen muistisairaiden keski-ikä oli 78–84 vuotta. Tutkittavat jakaantuivat neljään eri aineistoon, joissa tutkittavia muistisairaita oli vuosina 2003–2019 yhteensä 200–4 500 riippuen aineistosta. Tutkittavien muisti oli heikentynyt lievemmin niillä, jotka asuivat kotona. Pitkäaikaishoidossa lähes kaikilla oli vaikea-asteinen muistin heikentymä.

Vaikeat oireet lisäsivät eniten kaatumisia

Väitöstutkimuksen tulosten mukaan muistisairaiden kaatumiset ja vammat lisääntyivät merkitsevästi silloin, kun neuropsykiatriset oireet olivat vaikeita. Käyttäytymisen oireet vaikuttivat kaatumisen riskiin eri tavoin.

– Aistiharhat, harhaluulot, levottomuus ja ärtyneisyys olivat yhteydessä suurempaan kaatumisen riskiin. Sen sijaan psyykelääkkeiden käyttö ei vaikuttanut neuropsykiatristen oireiden ja kaatumisten väliseen yhteyteen, Roitto sanoo.

Tulosten mukaan vaikeassa muistisairauden vaiheessa neuropsykiatristen oireiden voimakkuus oli merkitsevästi yhteydessä parempaan terveyteen liittyvään elämänlaatuun.

– Tulos vaikutti olevan yhteydessä parempaan toimintakykyyn ja energisyyteen, Roitto kertoo.

Roitto sanoo, että keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käytössä on tapahtunut merkittäviä muutoksia viime vuosina pitkäaikaishoidon asukkailla. Psyykelääkkeiden käyttö on vähentynyt viimeisen 14 vuoden aikana vanhainkodeissa Helsingissä.

– Samalla, kun psyykelääkkeiden käyttö on vähentynyt, vahvojen kipulääkkeiden käyttö on lisääntynyt. Se on johtanut siihen, että keskushermostoon vaikuttavia väsyttäviä lääkkeitä käytetään yhä paljon pitkäaikaishoidossa, hän sanoo.

Liikunnalla kaatumisriski pienemmäksi

Roitto toivoo, että neuropsykiatristen oireiden arviointi otettaisiin mukaan osaksi kaatumisen ehkäisyn kokonaisvaltaista arviota silloin, kun muistisairaiden kaatumisriskiä halutaan pienentää.

Väitöstutkimuksessa myös selvisi, että pitkäaikainen säännöllinen liikuntaharjoittelu vähensi merkittävästi neuropsykiatrisiin oireisiin yhdistyvää kaatumisriskiä.

– Jos kaatumisriski halutaan pienemmäksi, monipuolinen liikunta auttaa: vahvat reisi- ja pakaralihakset auttavat ylläpitämään itsenäistä liikkumista ja pitävät elämässä kiinni, sillä niiden avulla muistisairas pääsee ylös tuolista ja liikkeelle, Roitto kertoo.

LL Hanna-Maria Roitto väittelee 28.8.2020 kello 12 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Relationship of neuropsychiatric symptoms with falls, psychotropic drug use and quality of life among people with dementia". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Athena, sali 107, Siltavuorenpenger 3 A, Helsinki. Vastaväittäjänä on professori Miia Kivipelto, Karolinska Institutet. Kustoksena on professori Anne Koivisto. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu, ja se on luettavissa E-thesis-palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot:

Hanna-Maria Roitto
hanna-maria.roitto@hel.fi

**********************************

Ystävällisin terveisin

Elina Kirvesniemi, viestinnän asiantuntija, Helsingin yliopisto
elina.kirvesniemi@helsinki.fi 050 409 6469