Neuvonnalla on hankala muuttaa iäkkäiden ihmisten aktiivisuutta

Aktiivisena vanheneminen on Euroopan Unionin ja esimerkiksi OECD:n asettama yhteiskuntapoliittinen tavoite.

- Aktiivisuudella tarkoitetaan kaikkea sitä mitä ihminen tekee, siis liikkumista, asioiden hoitamista, ystävyyssuhteiden ylläpitoa tai muiden auttamista. Aktiivisena vanhenemisella tarkoitetaan, että yhteiskunnan tulee mahdollistaa iäkkäiden ihmisten osallisuus heidän omien tavoitteidensa mukaisesti, tutkimuksen johtaja professori Taina Rantanen liikuntatieteellisestä tiedekunnasta kertoo.

Asioiden ollessa hyvin ihminen on aktiivinen ja pyrkii omalla positiivisella toiminnallaan edistämään hyvinvointiaan. Aktiivisemmat ihmiset yleensä kokevat myös elämänlaatunsa paremmaksi kuin vähemmän aktiiviset. Iän myötä mahdollisuudet itselle merkitykselliseen aktiivisuuteen saattavat heiketä toimintakyvyn ja liikkumiskyvyn heikkenemisen myötä.

Tutkimuksen tavoitteena oli tukea ihmisen omista lähtökohdista tapahtuvaa aktiivisuustavoitteiden asettamista ja omaehtoista motivaatiota aktiivisuuteen. Tutkimuksessa selvitettiin laajalti kunkin osallistujan kiinnostuksen kohteita ja henkilöjä tuettiin tavoitteiden asettamisessa ja aktiivisuuden esteiden poistamisessa.

- Alustavien analyysiemme mukaan kaikenlainen aktiivisuus, joka tapahtuu kodin ulkopuolella ja johon liittyy vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa, johtaa laajimpiin hyvinvointihyötyihin. Tällaisia toiminnan muotoja pyrimme edistämään. Joillekin se tarkoitti ohjattua jumpparyhmää, jollekin kahvittelua kaverin luona ja jollekin kolmannelle taas erilaisissa tilaisuuksissa käymistä, kuvailee Rantanen.

Iäkkäille tarjottiin monipuolista neuvontaa

Neuvontainterventio suunniteltiin uusimpien käyttäytymisen muutosta kuvaavien teorioiden mukaan. Neuvonta sisälsi yhden kasvokkain tapahtuneen istunnon kaksin neuvojan kanssa, käyttäytymisen muutosta tukevan kirjallisen materiaalin, neljä puhelimitse tapahtunutta kontaktia ja neljä uutiskirjettä, jotka sisälsivät tietoa tarjolla olevista iäkkäille ihmisille suunnatuista aktiviteeteista.

Tutkimus kesti vuoden ja siihen osallistui 204 ihmistä, joista puolet saivat neuvontaintervention ja puolet saivat tavanomaista terveyteen liittyvää kirjallista materiaalia. Tutkittavat olivat 75 tai 80-vuotiaita. Aktiivisuutta arvioitiin Jyväskylän yliopistossa kehitetyllä aktiivisena vanhenemisen mittarilla ja elämänlaatua erityisesti iäkkäille ihmisille kehitetyllä elämänlaatumittarilla.

- Neuvontaa saaneen ryhmän aktiivisuus lisääntyi enemmän kuin terveystietoa saanee ryhmän aktiivisuus. Ero oli tilastotieteellisesti merkitsevä, mutta onko se merkityksellinen, on epävarmaa. Elämänlaatu ei muuttunut, professori Rantanen kertoo.

Rantanen korostaa, että on tärkeää julkaista tuloksia myös sellaisista tutkimuksista, joiden tulos ei vastaa tutkijan odotuksia. Tällaiset tutkimukset lisäävät tietoa siitä, mikä ei onnistu ja mitä ei ehkä kannata tehdä.

- Ehkä käytetyt mittarit eivät ole riittävän herkkiä, ehkä tutkimuksen osallistujat olivat jo tarpeeksi aktiivisia, joten lisäykselle ei ollut tarvetta, ehkä aktiivisuuden lisääminen edellyttää muunlaisia toimia kuin neuvontaa kuten ympäristöön vaikuttamista, Rantanen pohtii.

- On syytä myöskin myöntää, että käyttäytymisen muuttaminen on vaikeaa. Lisäksi on mahdollista, että teoria ei enää kokeessa osoittaudukaan päteväksi, vaikka alustavat havainnot sitä tukevatkin. Tutkimus lisää tietoa asteittain, harvoin tehdään sellaista läpimurtoa, joka muuttaa kaiken kerralla.

Tutkimus on osa AGNES-hanketta ja sitä rahoittaa Euroopan tutkimusneuvosto. 

Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä tieteellisessä lehdessä: Rantanen T, Hassandra M, Pynnönen K, et al. The effect of individualized, theory-based counselling intervention on active aging and quality of life among older people (the AGNES intervention study) [published online ahead of print, 2020 Apr 1]. Aging Clin Exp Res. 2020;10.1007/s40520-020-01535-x. doi:10.1007/s40520-020-01535-x