Niittyjen lajisto kärsii kasvillisuuden rehevöitymisestä

Suomen ympäristökeskus, Luonnontieteellinen keskusmuseo ja Metsähallitus

Erilaiset niityt kuuluvat maamme lajirunsaimpiin, mutta uhanalaisimpiin elinympäristöihin. Niittyjen monimuotoinen kasvi- ja hyönteislajisto ei säily ilman aktiivista hoitoa, joka käsittää laidunnusta ja niittoa sekä ajoittain tehtävää pensaiden ja puuston harvennusta.

Kasvillisuuden laajamittainen rehevöityminen vähentänyt kasvi- ja perhoslajeja

Odotusten mukaan niittykasvit ovat säilyneet parhaiten niillä niityillä ja kedoilla, joita on hoidettu vuosittain laiduntamalla tai niittämällä. Yllättävää on kuitenkin kohteiden kasvillisuuden laajamittainen rehevöityminen, jota on tapahtunut niin hoidetuilla kuin hoitamattomilla kohteilla. Rehevöitymisen myötä niityille ominaisten kasvi- ja perhoslajien määrät ovat laskeneet etenkin tuoreilla niityillä. Yleisen rehevöitymisen syynä on arvioiden mukaan ilman kautta tuleva typpilaskeuma. 

”Kesällä 2021 niittyjen ja ketojen kasvillisuus oli keskimäärin kaksi kertaa korkeampaa kuin 20 vuotta aiemmin. Rehevöitymisen myötä myös kukkivat mesikasvit olivat vähentyneet”, toteaa erikoistutkija Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskuksesta. Rehevöitymisen haitallinen vaikutus lajistoon näkyy tuoreilla niityillä voimakkaammin kuin karummilla kedoilla. Tuoreilla niityillä voimakkaasti kilpailevat heinälajit ovat syrjäyttäneet kilpailussa heikompia kukkakasveja. Kedoilla niittykasvit ovat rehevöitymisen myötä jopa runsastuneet.

Hoidon vaikutukset vaihtelevat eri eliöryhmissä

Niittykasvit ovat hyötyneet hoitotoimista sekä tuoreilla niityillä että kedoilla, mutta eri hyönteisryhmissä hoidon vaikutukset vaihtelevat myönteisestä kielteiseen. Tutkimuksen mukaan niittyjen päiväperhoset olivat runsaimmillaan niityillä, jotka olivat olleet hoidossa osan vuosista viimeisten 20 vuoden aikana. Aktiivisesti laidunnetuilla niityillä perhosmäärät olivat suurimpia niillä alueilla, joilla kasvillisuus oli korkeinta eli laidunnus tavanomaista kevyempää. ”Tämä on ymmärrettävää, koska voimakkaasti laidunnetuilla alueilla kukkivia mesikasveja ja perhosten toukkien tarvitsemia ravintokasveja on heikommin tarjolla”, toteaa tutkija Susu Rytteri Sykestä.

Niittyjen hoito-ohjeissa tulisikin huomioida nykyistä paremmin myös hyönteisten tarpeet. ”Hyönteislajiston voi huomioida laiduntamalla alueita tavanomaista pienempää eläinmäärää käyttäen, hoitamalla niittyjä tai niiden osia vuorovuosina tai jakamalla kohteet osa-alueisiin, joista kutakin laidunnetaan vain kerran kesässä”, sanoo erikoistutkija Marjaana Toivonen Sykestä. Niittyhyönteisten selviytymisen edellytyksiä voi parantaa säästämällä niiton yhteydessä osan kukkivasta kasvillisuudesta ravintokasveiksi hyönteisille.

Vaihteleva hoito lisää lajiston monimuotoisuutta

Niittyjen hoidossa hyvänä yleisohjeena toimii pienipiirteisen vaihtelevuuden lisääminen. Eri tavoin hoidettujen pienialaisten laikkujen mosaiikki suojelee monimuotoista niittylajistoa yhtä tiettyä hoitotapaa paremmin. Paikoitellen toteutettu intensiivinen laidunnus tai niitto hyödyttää paljasta maata ja matalaa kasvillisuutta tarvitsevia lajeja, kuten monia pienikokoisia ketokasveja ja niillä eläviä perhosia. Vastaavasti korkeampaa kasvillisuutta vaativat lajit, esimerkiksi yöperhoset ja erakkomehiläiset, hyötyvät hoitamattomista tai vain kevyesti hoidetuista laikuista.

Samat keinot auttavat lisäämään hyödyllisiä pölyttäjähyönteisiä ja muita niittylajeja myös kotipuutarhaan. Parhaat kukkalaikut kannattaa kiertää ruohonleikkurilla ja ajella matalaksi vasta kukinnan päätyttyä. Koko pihanurmen ajamisen sijaan voi keskittyä hoitamaan kapeampia kulkuväyliä ja antaa kasvillisuuden kasvaa paikoitellen korkeammaksi. Niittykukkien siemeniä kylvämällä voi lisätä monimuotoisuutta ja parantaa pölyttäjien ravinnonsaantia kotipihalla.

Nyt julkaistussa laajassa tutkimuksessa selvitettiin tuoreiden niittyjen ja ketojen kasvi- ja hyönteislajien säilymistä 20 vuotta aiemmin tutkituilla eri tavoin hoidetuilla ja ilman hoitoa jääneillä arvokkailla perinnebiotoopeilla. Suomen ympäristökeskuksen, Luonnontieteellisen keskusmuseon ja Metsähallituksen yhteistyönä toteuttama tutkimus oli osa ympäristöministeriön rahoittamaa Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten lajien ja luontotyyppien tutkimusohjelmaa.

• PEBIHOITO-hankkeen loppuraportti: Hoidon vaikutukset ja niittylajiston säilyminen perinnebiotoopeilla.  Suomen ympäristökeskuksen raportteja 13/2023. (Helda)