Arviolta joka neljäs alaikäisistä lapsista ja nuorista elää perheessä, jossa vanhemmalla on mielenterveysongelma. Myös lapsen sisarus voi sairastua psyykkisesti. Vaarana on, että alaikäisen omaisen psyykkinen pahoinvointi jää huomaamatta, jos sisaruksen sairaus vie huomion. 

– Lapsi- ja sisaromaiset ja muut nuoret hoivaajat tuntevat usein häpeän ja ulkopuolisuuden tunteita, jotka estävät puhumasta kotona olevista ongelmista. He voivat myös kokea syyllisyyttä sisaruksensa sairastumisesta, kertoo mielenterveysomaisjärjestö FinFamin toiminnanjohtaja Minna Vuorio.  

– Palveluissa olevien ammattilaisten tehtävä on tunnistaa alaikäiset omaiset ja nostaa asia puheeksi turvallisella tasolla. Erityisen tärkeää on hälventää ja purkaa sisaruksen sairastumiseen liittyvää syyllisyyden kokemusta, Vuorio jatkaa.  

Lapsiomaisella on riski sairastua myös itse psyykkisesti. Tiedetään, että yli puolet masentuneiden vanhempien lapsista sairastuu itse, useimmiten alle 25-vuotiaana.  

– On välttämätöntä, että ongelmat tunnistetaan ajoissa ja tukea osataan antaa riittävän varhaisessa vaiheessa. Myös sairastuneen sisaruksilla on oikeus saada itselleen apua, painottaa Vuorio.  

Juuri ilmestyneessä Sosiaalibarometri 2022:ssa nousi esiin huoli siitä, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työ kaventuu oppilashuollossa lasten ja nuorten osalta.  

– Palvelujärjestelmässä ei edelleenkään tunnisteta omaisten tilanteita ja tuen tarvetta, ja se vastaa huonosti myös omaisen tarpeisiin. Lasten ja nuorten kohdalla on erityisen tärkeää, että heidän tilanteensa tunnistetaan niissä paikoissa, joissa he arkea viettävät. 

Sisaromaisen kokemus 

Miika Auvinen on omainen, jonka lapsuuden perheessä vanhemmat ja sisarukset oirehtivat psyykkisesti. Hän kertoo, että lapsiomaisen ongelmia voi olla vaikea tunnistaa, sillä kaikki lapset eivät puhu esimerkiksi koulussa kotinsa tilanteesta. 

– Koska sain hyviä arvosanoja, ei ketään juuri kiinnostanut muu vointini. Toisaalta osasin peitellä orastavaa masennustani hyvin, joten puuttuminen olisi ollut vaikeaa. 

Auvinen kertoo, että nuoren mielenterveyden ongelma vaikuttaa usein myös tämän sisaruksiin — kenestäkään ei ole kiva nähdä läheisensä voivan huonosti tai tulevan esimerkiksi koulukiusatuksi. 

– Jos lapsuuden elinympäristössä on mielenterveyden ongelmia, köyhyyttä ja muita stressaavia ilmiöitä, toki se rasittaa myös lapsiomaista, vaikka tämä ulkoisesti katsoen voisi hyvin. Tärkeää olisi, että myös lapsiomaiset huomioitaisiin, ennen kuin nämä itsekin sairastuvat, Auvinen sanoo. 

Auvisen mukaan nuorella omaisella, jonka perhe voi pahoin, voi olla vaikeaa rakentaa luottamusta muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Olisikin tärkeää, että nuorella, jonka perheessä on sosiaalisia ja mielenterveydellisiä ongelmia, olisi elämässään myös irtiottoja kuormittavaan arkeen. Myös tieto läheisen sairaudesta on hyödyksi.  

– Kun ongelmat kasaantuvat perheessä, ne voivat vaikuttaa myös alaikäisen omaisen minäkuvaan. On tärkeää, että tällöin on paikkoja, jotka tarjoavat myös myönteisiä kokemuksia, Auvinen toteaa.  

Jos huoli herää, on tärkeää sinnikkäästi kysyä, miten sinä voit. 

– Nuori ei välttämättä vastaa rehellisesti heti ensimmäisellä kerralla, joten on tärkeää kysyä uudestaan. Ja jos huoli on edelleen olemassa, aikuisten pitää myös uskaltaa toimia, päättää Vuorio.