Nuuksion kansallispuiston laajeneminen Helsingin virkistysalueille aiheuttaisi turhia rajoituksia

Helsingin kaupungilla on olemassa alueen hoitoon hyvä organisaatio, jossa toimijoina ovat asiantuntijat ja toiminnalle on vakaa rahoituspohja. Myös hirvieläinkantojen hoito on järjestetty Helsingin kaupungin virkistysalueilla tällä hetkellä riittävän hyvin.
Luonnonsuojelullisesti virkistysalueiden liittämisellä kansallispuistoon ei saavutettaisi lainkaan lisäarvoa, sillä luonnon monimuotoisuus alueella on huomioitu tällä hetkellä hyvin. Metsästäjäliitto on huolissaan nykyisten virkistysalueiden metsästykseen tulevista merkittävistä rajoituksista ja kielloista, mikäli alue liitetään Nuuksion kansallispuistoon. Rajoituksia tulisi myös muuhun virkistystoimintaan, kuten telttailuun ja suunnistukseen.
Mikäli virkistysalueiden liitos kansallispuistoon toteutettaisiin, nykysäädöksillä yhteensä yli 3000 hehtaarin alueelta hirvieläinkantojen säätely loppuisi kokonaan. Kansallispuistossa hirven ja valkohäntäpeuran ajaminen ei olisi enää sallittua. Tämä tarkoittaisi sitä, että monen metsästysseuran ja -seurueen toimintamahdollisuudet lakkaisivat lähes kokonaan metsästysalueiden pirstoutumisen takia.

Tästä suorana seurauksena olisi hirvieläinkantojen hallitsematon kasvu alueella, joka yhdistettynä lähiseudun teiden suuriin liikennemääriin olisi täysin vastuutonta. Hirvieläinkantojen kasvu aiheuttaisi väistämättä vahinkoja liikenteessä sekä metsissä, viljelyksillä ja puutarhoissa.

Metsästäjäliitto edellyttää, että Nuuksion kansallispuiston rauhoitusmääräykset on metsästysjärjestelyjen osalta laitettava vastaamaan nykypäivää. Vähimmäisvaatimuksena voidaan pitää hirvieläinten ajoa, mutta määräysten päivityksessä on huomioitava myös muut riistalajit (mm. vieraspedot, villisika) kannanhallintatarpeineen mahdollisimman laajasti.
Metsästäjäliitto vaatii, että laki Nuuksion kansallispuistosta on avattava uudelleen kirjoitettavaksi mahdollisen alueliitoksen toteutumisen yhteydessä.

Metsästyksen ja virkistyskäytön yhteensovittamisesta eteläisessä Suomessa on olemassa hyviä esimerkkejä muun muassa Sipoonkorven ja Teijon kansallispuistoista, joissa molemmissa on hirvieläinkantojen hallinta onnistuttu sovittamaan hyvin puistojen suuriin kävijämääriin. On tärkeää hahmottaa, että erityisesti hirvieläinten ajo ei muodosta minkäänlaista turvallisuusriskiä alueen muille virkistyskäyttäjille.