Vivian Gornick ja hänen äitinsä Bess käyvät tunteikkailla kävelyretkillä Manhattanilla.

Äitini on karkea kaupunkilainen, ja minä olen äitini tytär. Kaupungissa olemme elementissämme. Meillä molemmilla on päivittäin seikkailuja bussikuskien, kasseja kantavien laitapuolen leidien, lipuntarkastajien ja katuhullujen kanssa. Käveleminen nostaa parhaat puolemme esiin. Olen nyt neljäkymmentäviisivuotias, ja äitini on seitsemänkymmentäseitsemän. Hänen ruumiinsa on vahva ja terve. Hänellä ei ole mitään vaikeuksia kävellä kanssani saaren poikki. Me emme rakasta toisiamme näillä kävelyillä, usein raivoamme toisillemme, mutta kävelemme silti.

Samalla he muistelevat menneitä vuosikymmeniä, yhteistä historiaansa ja ympärillään eläneitä ihmisiä.

Kysyn häneltä, muistaako hän Bronxin talon naiset. ”Totta kai”, hän vastaa. Sanon hänelle olleeni aina sitä mieltä, että se mikä teki heidät niin hulluiksi oli seksuaalinen raivo. ”Ehdottomasti”, hän sanoo muitta mutkitta. ”Muistatko Druckerin? Sillä oli tapana sanoa, että jos se ei olisi tupakoinut yhdynnässä aviomiehensä kanssa, se olisi heittäytynyt ikkunasta ulos.”

Vivian Gornick (s. 1935 Bronxissa) on useita muistelmateoksia julkaissut kirjailija, kriitikko, journalisti ja esseisti. Hän on myös opettanut kirjoittamista ja tukenut toisen aallon feminististä liikettä Amerikassa.

Vivian Gornick: Toisissamme kiinni
alkuteos Fierce Attachments (1987), suomentanut Arto Schroderus
228 sivua
myös äänikirjana, lukija Krista Putkonen-Örn