Sateenkaarijärjestöt esittivät hallitusohjelmaneuvotteluiden yhteydessä, että luotaisiin vanhemmuuslainsäädäntö, joka turvaisi lapsen oikeuden kaikkiin tosiasiallisiin vanhempiinsa. Tämä edellyttää, että lapsella voi olla useampia kuin kaksi oikeudellista vanhempaa.

Tämän lisäksi esitettiin, että vanhemmuus kirjattaisiin väestökirjanpitoon sukupuolittamatta vanhemmuutena. Vastaavan ratkaisun hallitus otti juuri perhevapaauudistuksen lähtökohdaksi. Sukupuolittamisen lopettaminen tekee lainsäädännön soveltamisesta joustavampaa moninaisten perhetilanteiden huomioimisessa. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä sanoja perheenjäsenet käyttävät toisistaan arjen tilanteissa.

Näiden kahden tavoitteen ratkaisemiseksi sateenkaarijärjestöt esittivät äitiys- ja isyyslait yhdistävän vanhemmuuslain säätämistä. Hallituspuolueet yhdessä tuumin ottivat asian hallitusohjelmaan, ja oikeusministeriö on nyt käynnistänyt lain säätämisen. Valmistelua tehdään kuitenkin virkamiestyönä ja tehtävänanto on hyvin suppea.

Vastauksessaan kansanedustajien kirjalliseen kysymykseen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sanoo, että sateenkaariperheet huomioidaan vanhemmuuslaissa vain siltä osin kuin on ”lain peruslähtökohdat huomioon ottaen mahdollista”. Ministeri määrittelee peruslähtökohdiksi kahden oikeudellisen vanhemman maksimin ja vanhemmuuden kirjaamisen sukupuolitettuna.

Koska sateenkaarijärjestöjen tavoitteet liittyvät nimenomaan näihin kahteen kysymykseen, jäävät kaikki sateenkaariperheiden lasten asemaa koskevat tavoitteet uudistuksen valmistelun ulkopuolelle jo lähtökohtaisesti. Ministeri Henrikssonin ei siis mahdollista edes asian harkitsemista valmistelun yhteydessä.

”Miksi sateenkaarijärjestöjen toivomaa uudistusta edes valmistellaan, jos kaikki meidän tavoitteemme on jo lähtökohtaisesti suljettu uudistuksen ulkopuolelle”, ihmettelee Sateenkaariperheet ry:n toiminnanjohtaja Juha Jämsä. ”En ole vakuuttunut, että muu hallitus on edes tietoinen, mitä miltä pohjalta valmistelua oikeusministeriössä tehdään. Toiveemme tämän hallituksen suhteen olivat suuret, mutta kovin vähän tuntuu tapahtuvan sateenkaari-ihmisten oikeuksien osalta.”

Ministeri Henriksson nostaa vastauksessaan esiin, että uudistuksen yhteydessä on tarkoitus mahdollistaa, että naisparin hedelmöityshoidoissa voitaisiin käyttää myös sellaisia siittiöitä, joiden luovuttaja voidaan vahvistaa lapsen isäksi. Tämä mahdollisuus oli ollut koko ajan olemassa, kunnes äitiyslain sivuvaikutuksena mahdollisuus poistui 1.4.2019 alkaen.

Äitiyslain valiokuntakäsittelyn aikana sateenkaarijärjestöt pyrkivät kaikin tavoin argumentoimaan, miksi tämän mahdollisuuden säilyttäminen olisi tärkeää. Oikeusministeriö kuitenkin vastusti näkemystä ja mahdollisuus poistui äitiyslain voimaanastumisen yhteydessä.

”Toisin kuin ministeri antaa ymmärtää, tässä ei ole kyse sateenkaariperheiden aseman parantamisesta, vaan oikeusministeriön itsensä aiheuttaman ongelman korjaamisesta”, toteaa Sateenkaariperheet ry:n toiminnanjohtaja Juha Jämsä. ”Jos tämä ’uudistus’ jää vanhemmuuslain ainoaksi sisällöksi sateenkaariperheiden lasten aseman osalta, koko lainsäädäntöhanke on lähinnä pelkkää näytöstä.”

Sateenkaariperheiden lasten tarpeiden huomiotta jättäminen vanhemmuuslaissa ei vastaa hallitusohjelman henkeä ja kirjauksia. Hallitusohjelmassa todetaan, että ”Suomessa jo noin kolmasosa kaikista perheistä ei ole enää perinteisiä ydinperheitä: esimerkiksi uusperheiden ja sateenkaariperheiden määrä on kasvanut. Nykyiset toimintatavat ja tuen muodot eivät vastaa kaikkien perheiden todellisiin tarpeisiin.”

Vaikka hallitus lupaa, että ”[h]uomioidaan päätöksenteossa perheiden ja elämäntilanteiden moninaisuus”, näyttää siltä, että sateenkaariperheiden lasten vanhemmuussuhteiden turvaaminen ei mahdu tämän moninaisuuden piiriin.