Pielpajärven erämaakirkon kenttää hoidetaan lampailla

Pielpajärven erämaakirkolle saapuneet lampaat ovat kotoisin lammastilalta Kolarista. Lampaat kuljetettiin maata pitkin kokeneiden lammakoirien avustuksella. Metsähallitus on rekrytoinut erämaakirkolle lammaspaimenia kesällä yhteensä kahdeksan viikon ajaksi. Lammaspaimenet turvaavat kirkon asiallista käyttöä ja tarpeen mukaan niittävät kentän rehevöityneitä osia.

Lampaat ovat erinomaisia perinnemaisemien hoitajia, sillä niiden jäljiltä arvokas matala ruohovartinen kasvilajisto saadaan säilymään. Lampaille itselleenkin maisemanhoitotyö on mieluisaa. Laitumella ne saavat liikkua vapaasti ja toteuttaa niille luontaista laumaelämää.

Vuonna 2020 käynnistetty kentän kunnostus ja hoito on rahoitettu ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhteisen Helmi-ohjelman kautta. Hoitotoimia ja niiden vaikutusta kentän muinaisjäännöksiin, maisemaan, Natura-luontotyyppeihin ja lajistoon seurataan sekä Saamelaismuseo Siidan että Lapin ELY-keskuksen toimesta.

Pielpan polusta Kirkkopoluksi

Inarissa sijaitseva Pielpajärven kirkko on Lapin kulttuurihistoriallisesti merkittävimpiä kohteita. Erämaakirkko ja saamelaisten talvikylänä toiminut avoin niittymäinen kenttä muodostavat kokonaisuuden, jolla on pitkä asutushistoria. Pielpajärven kirkolle johtaa noin viiden kilometrin mittainen kävelyreitti, joka vie syvälle erämaisen luonnon tunnelmaan aarnimetsineen ja vesistöineen. Maatiainen ry on valinnut kohteen Vuoden perinnemaisemakohteeksi vuonna 2021.

Pohjois-Lapin seurakuntayhtymä ja Metsähallituksen luontopalvelut ovat yhdessä toteuttaneet infotauluja ja levähdyspaikkoja Sarviniementien varrelta lähtevälle polulle. Hiljentymistä ja rauhoittumista varten rakennetut taulut ja levähdyspaikka valmistavat kulkijaa kohteeseen saapumiselle. Polun nimi muutetaankin Pielpajärven Kirkkopoluksi. Taulut tulevat alkukesän aikana paikoilleen.

Sarviniemen polun viitoitusta parannetaan ja polkusilta uusitaan kesän aikana. Polkua ei kuitenkaan kestävöidä eikä rakenneta, joten kulkija voi edelleen varautua varsin luonnontilaiseen sekä kivisyyden ja juurakkoisuuden takia haasteelliseen polkuun. Pielpavuonosta kirkolle lähtevän polun kosteimmat osat sorastetaan.