Piiloasunnottomuus on tyypillistä naisille

Naisilla asunnottomuuden taustalla oleviksi tekijöiksi on tunnistettu muun muassa yksinhuoltajuus, pienituloisuus ja asumisen kalleus sekä palvelujen sopimattomuus. Naisille on tyypillistä myös traumatisoituminen esimerkiksi läheisen käyttämän väkivallan vuoksi, mikä voi johtaa asunnottomuuteen.

Y-Säätiön koordinoimassa Naiserityisyys asunnottomuustyössä NEA -hankkeessa selvitetään, millainen ilmiö naisten asunnottomuus on. Hanke sai alkunsa tilastohavainnoista: miesten asunnottomuus laskee, naisten ei. Kolmivuotisessa hankkeessa yhdistetään osaamista päihde-, väkivalta- ja perhetyöstä asunnottomuustyöhön. Tästä on saatu hyviä kokemuksia muun muassa Iso-Britanniassa.

”Jo nyt on selvinnyt, että naiset ottavat usein yhteyttä avuntarjoajiin liian myöhään. Taustalla voi olla häpeää, syyllisyyttä tai lasten menettämisen pelkoa”, kuvaa Y-Säätiön projektipäällikkö Leena Lehtonen hankkeen alustavia havaintoja.

Naiset ovat usein piiloasunnottomia eli asuvat vastentahtoisesti jonkun tutun luona, koska muuta paikkaa ei ole. Tästä seuraa monenlaista naisiin kohdistuvaa hyväksikäyttöä.

Monien naisten asunnottomuuteen liittyy kiinteästi myös äitiys ja lapset. Mikäli lapset on huostaanotettu, asunnottomuutta kokevia naisia ei monesti nähdä äiteinä esimerkiksi asunnottomien palveluissa. Tämä lisää naisten häpeää.

Naiset hyötyvät luottamuksellisuuteen perustuvasta tuesta

Asuminen tulisi ottaa varhaisessa vaiheessa puheeksi, kun naisia kohdataan erilaisissa tukipalveluissa.

”Asumisesta kannattaa puhua esimerkiksi perheille suunnatuissa palveluissa. Se on otettava puheeksi, kun ihminen sairastuu, kohtaa lähisuhdeväkivaltaa tai kun talous romahtaa”, Leena Lehtonen sanoo.

NEA-hankkeessa on havaittu, että naiset hyötyvät joustavasta, luottamukselliseen suhteeseen perustuvasta tuesta. Apua on myös siitä, että ihmisen elämäntilannetta tarkastellaan kokonaisuutena, ei yksittäisinä ongelmina.

”Tärkeää on huomioida tarpeet, jotka nousevat esimerkiksi väkivallasta, traumatisoitumisesta tai perheen rikkoutumisesta”, Lehtonen sanoo.

Turvallisuus on asunnottomuutta kokeville naisille avainasia. Väkivallan kokeminen on naisille hyvin yleistä joko ennen asunnottomaksi joutumista tai asunnottomuuden aikana. ”Naisilla on myös vahva tarve osallisuuteen. Joillekin osallisuus tarkoittaa yhteisöllisyyttä asumisyhteisössä, toisille muunlaista sosiaalisuutta”, Lehtonen kuvaa.

NEA – naiserityisyys asunnottomuustyössä on Y-Säätiön koordinoima yhteiskehittämishanke, jossa osahanketoimijoina ovat Helsingin Diakonissalaitos, Vailla Vakinaista Asuntoa ry, Sininauhasäätiö, Ensi- ja turvakotien liitto, Turun ensi- ja turvakoti ry, Helsingin ensikoti ry, EJY ry sekä A-klinikkasäätiö.

Hankkeessa kohdataan erilaisissa elämäntilanteissa olevia naisia neljällä eri paikkakunnalla. Lisäksi hankkeessa on mukana yhteistyösopimuksella viisi isoa kaupunkia (Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku ja Tampere), jossa NEA-hanke muun muassa kouluttaa ammattilaisia naiserityiseen asunnottomuustyöhön. Hanketta rahoittaa STEA.