Pilvi Torsti: Itsensätyöllistäjien asemaa on parannettava ja julkinen sektori voi näyttää esimerkkiä

Julkisen sektorin on syytä näyttää esimerkkiä. Jos itsensätyöllistäjällä kuten vaikka virastolle esitekuvituksen tekevällä kuvittajalla on y-tunnus, työtä voidaan teettää ja laskuttaa yrityksenä. Jos y-tunnusta ei ole, työnantajavastuu on itsensätyöllistäjän työn tilaajalla, joka voi olla esimerkiksi virasto. Yleistynyt käytäntö pyytää laskuja toimijoilta, joilla ei ole y-tunnusta, pitää lopettaa. Julkisen sektorin työnantajien on syytä sitoutua tähän.

Ketkä kaikki sitten ovat itsensätyöllistäjiä? Itsensätyöllistäjä on henkilö, joka tekee työtään yksin, ilman palkattua työvoimaa yrittäjänä tai yrittäjämäisesti. Itsensätyöllistäjät eivät ole homogeeninen joukko, vaan mukaan mahtuu yksinyrittäjiä (pois lukien maatalousyrittäjät), freelancereita, apurahalla työskenteleviä sekä ammatinharjoittajia.

Itsensätyöllistäjiä yhdistää pienistä puroista koostuvat tulot, huono neuvotteluasema ja puutteellinen sosiaaliturva. Tällä hetkellä työlaki ja siihen liittyvä työttömyys- ja sosiaaliturva eivät suojaa itsensätyöllistäjiä riittävästi.

Itsensätyöllistäminen tuli osaksi työelämän sanastoa kymmenisen vuotta sitten. Edellisellä hallituskaudella saimme työministeri Lauri Ihalaisen johdolla itsensä työllistäjät osaksi esimerkiksi Tilastokeskuksen tiedonkeruuuta.

Lainsäädäntö ei toistaiseksi vielä tue etenkään itsensätyöllistäjien asemaa työmarkkinoilla ja tähän tulee saada muutos.

Työntilaajalla on tällä hetkellä esimerkiksi mahdollisuus määrittää työn hinta eikä siitä tarvitse neuvotella itsensätyöllistäjän kanssa samalla tavoin, kuin palkansaajan kanssa. Tämä on väärin, sillä itsensätyöllistäjät ovat työsopimuksen solmimisen yhteydessä palkansaajan kaltaisessa asemassa.

Itsensätyöllistäjien aseman parantaminen on itselleni sydämen asia ja olen työskennellyt asian parissa pitkään. 2011-2015 hallituskauden päätteeksi julkaistiin Trendi-ryhmän loppuraportti. Vedin ryhmän työtä sen alkukauden. Tavoitteena oli selvittää työelämän muutostrendejä ja niistä seuraavia lainsäädäntötarpeita. Näkökulmana olivat epätyypilliset työsuhteet kuten määräaikaisuus, osa-aikaisuus, vuokratyö ja itsensä työllistäminen ja näennäisyrittäjyys.

Osallistuin viime viikolla ITSET-ryhmän eli itsensätyöllistäjien yhteistyöryhmän paneeliin, jossa keskusteltiin ryhmän eduskuntavaalitavoitteista. Olen itse ryhmän tavoitteiden kanssa täysin samoilla linjoilla. 2011-15 kaudella selvitettyjä asioita on nyt syytä viedä lainsäädäntöön, kun tiedämme, että esimerkiksi väitettyjä kilpailulaillisia EU-tason esteitä ei ole.

Itsensätyöllistäjät tulee ottaa paremmin huomioon myös työlainsäädännössä. Työsuhteen määritelmää on laajennettava koskemaan myös heitä, jotka työskentelevät työsuhteenomaisesti toimeksiantajalle alistesessa työnteon muodossa. Itsensätyöllistäjille on saatava enemmän neuvoteluvaltaa työnteon ehtoihin ja palkkoihin.