Radikaalisti, mutta lempeästi kohti kestävää yhteiskuntaa

Maria Joutsenvirran ja Arto O. Salosen teos Sivistys vaurautena - Kohti lempeän radikaalia edistystä (Basam Books 2020) hahmottaa Suomen kaltaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle uutta edistyskertomusta. Elämä on paljon enemmän kuin nykyisin ymmärtämme kansakunnan edistys ja yksilöiden menestys. Millainen edistyskertomus vastaa tämän hetken keskeisimpiin hyvinvointiongelmiin ja auttaa kansalaisia kasvamaan kohti täyttä ihmisyyttä?

Elämme historiallista aikaa, jossa isot palat liikkuvat sekä taloudessa että laajemmin yhteiskunnassa ja jossa ihmisten arki muovautuu nopealla tahdilla uudenlaiseksi. Pitkälle tulevaisuuteen on vaikea, jopa mahdotonta, nähdä.

Miten rakennetaan toivoa luovaa tulevaisuutta tilanteessa, jossa monet tekijät tummentavat näköaloja ja voivat tuntua ahdistavilta? Lukuisat ihmiset ja tahot ovat jo aktivoituneet edistämään hyvinvointia ja ihmisten välistä vuorovaikutusta kestävämpien oletusten varassa. Monista aikaisemmin mahdottomina pidetyistä asioista on yhtäkkiä tullutkin mahdollisia.

Kuinka toimii planetaarisesti sivistynyt ihminen, joka tiedostaa elämän olevan täysin riippuvaista sekä elinvoimaisesta luonnosta että maapallon laajuisesta ihmisyydestä?

Tätä kysyy Sivistys vaurautena -teos haastaessaan kansalaiset, yhteisöt ja koko yhteiskunnan uudistumaan tavoilla, jotka tuovat ihmiset yhteen, lisäävät luottamusta ja kokemusta elämän merkityksellisyydestä. Tämä auttaa sopeuttamaan yhteiskuntaa ja kansalaisten arkea muuttuneisiin puitteisiin.

Teos kurkottaa kohti kokemukseen perustuvaa kokonaisvaltaista hyvinvointinäkemystä, jossa päämääränä on kansalaisissa olevien ainutlaatuisuuksien ja vahvuuksien esille tuleminen. Kokemuksellisen elämän kannalta ihmiselle tärkeimpiä ovat monimuotoiset yhteydet sekä aineelliseen että aineettomaan hyvään. Niihin päästään, kun luodaan nykyistä parempi yhteys kehoon sekä empaattisempi yhteys toisiin ihmisiin. Näin on helpompi tunnistaa, mitä meistä jokainen aidosti tarvitsee tyydyttääkseen ihmisen universaaleja tarpeita ja mikä puolestaan on turhaa, josta voidaan päästää irti.

Planetaarisesti sivistynyt ihminen oppii löytämään elämäänsä merkitysnäköaloja, jotka voimistavat nyt-hetken täyteyttä ja ehkäisevät tarkoituksettomuuden kokemuksia. Hän hahmottaa nykyistä paremmin, mistä tähän hetkeen on tultu ja millaista huomista hän haluaa omalla elämällään rakentaa.

Elämän koko täyteyden esiin pääsy ja sen avulla saavutettava yhteiskunnallinen edistys perustuu yhä enemmän systeemiseen lähestymiseen. Siinä tulevaisuus ei määrity menneisyyden suoraviivaisena jatkumona. Se syntyy ihmisten välisessä rikastavassa vuorovaikutuksessa, jossa luodaan tilaa erilaisille arvoille, kokemuksille, tunteille ja näkökulmille.

Sivistynyt ihminen kytkeytyy itselleen merkityksellisiin yhteisöihin, joissa hän pääsee vaikuttamaan ja vaikuttumaan. Hän tarkastelee avoimesti ja yhdessä sovituista arvoista kiinni pitäen erilaisia vaihtoehtoja ja niiden seurauksia. Jokainen teko, joka lisää tulevaisuuden toivoa edes pisaran verran, on sivistynyt teko. Tämän tiedostaminen auttaa sietämään epävarmuuden ja keskeneräisyyden tunnetta, joka tähän aikaan niin kiinteästi liittyy.

Keskeisiä vipuvarsia hyvän tulevaisuuden rakentamiseen ovat sekä kasvokkaiset että virtuaaliset yhteisöt, joihin ihminen tuntee kuuluvansa. Nämä yhteydet auttavat ihmistä tekemään tietoisia ratkaisuja tulevaisuuden hyväksi ja löytämään uusia merkityksiä omalle olemassaololle. Hän löytää hyviä syitä elää ja toimia yhteisen hyvän eteen silloinkin, kun ympärillä kuohuu.

Sivistys vaurautena -kirja koettelee rohkealla, mutta lempeällä otteella niitä oletuksia, joiden varaan elämämme on rakentunut. Kirja ei ennusta tulevaa, vaan muotoilee mahdollisuuksia kestävän tulevaisuuden rakentamiseksi.

Kuten Arto Salonen toteaa, ratkaisuksi asettuminen antaa ihmiselle kaaokselta suojaavaa mieltä. Uudistuvassa edistyskertomuksessa jokaiselle ihmiselle on tilaa ja omannäköinen paikka.

Kirjan kuvataiteesta vastaa dosentti Ari Jaaksi. Hän on palkittu valokuvaaja, joka toteuttaa visuaalista näkemystään perinteisillä analogisilla kameroilla ja filmillä. Arille valokuvaaminen on todellisuuden tulkintaa, ei sen tallentamista.