Jokaisella tolkun kansalla on eepoksensa. Kalevala kertoo ontuvaa tarinaa maamme varhaisimmista vaiheista, mutta Suomalaisuuden kultainen kirja valaisee polkua tulevaan. Yli kolmekymmentä vuotta Suomessa asunut Antto Terras pukee nyt sanoiksi kaikki havaintonsa yhteisestä kotimaastamme. Sisälle näkee kuulemma parhaiten ulkopuolisena, eikä rutinoitunut kyttääjä-kirjailija tuota lukijoilleen pettymystä tälläkään kertaa. Erityisen hedelmälliseksi maaperäksi havainnoinneille osoittautui kirjailijan entinen työpaikka Helsingin ytimessä.

”Suomalaisuuden kultaista kirjaa ei olisi ilman Stockmannia, tai jos olisi, niin huomattavasti vähemmän kultaisena.”

Kirja ei jätä kiveäkään kääntämättä peuhatessaan arvojemme, uskomustemme ja normiemme parissa.

”Suomalaisten kansantautina on hyvin menestyvän diabeteksen lisäksi myös krooninen ja periytyvä kateus. Muiden pärjäämistä kadehtiva ihminen ei tervettä päivää näe. Jatkuvasti pitää olla varpaillaan ja valppaana, ettei yksikään syy saada itselleen paha mieli jäisi hyödyntämättä.”

Maantieteellinen asemamme ja historiamme vaikuttavat kuin varkain kaikkeen tekemiseemme. Tämän teoksen avulla jokainen voi ymmärtää itseään taas hiukan paremmin. Terraksen rehellisyyteen pyrkivän huumorin kautta on kätevä käsitellä myös kansallisia traumoja ja pelotella kauemmaksi menneisyyden haamut. Terras kääntää päälaelleen ajatuksen vähäeleisestä ja mutkattomasta kansasta esimerkiksi kuvaillessaan suomalaista mökkeilyä:

”Sukumökki on usein tavallista mökkiä monipuolisempi instituutio. Parhaaseen lopputulokseen päästään, jos mökki on edelleen vanhempien tai isovanhempien hallinnoima ja perheessä on useampia aikuisia lapsia, joilta löytyy omaa jälkikasvua. Sellaisissa tapauksissa ei tarvita edes rasittavia vieraita – sodat saadaan aikaisiksi ihan oman porukan voimin. Ja vaikka mökin antavin käyttöaika rajoittuu noin neljään kuukauteen, on siellä vietetystä ja vietetyksi aiotusta ajasta hyvä riidellä tasaisesti ympäri vuoden.”

Terras käsittelee terävästi myös yhteiskuntaluokkia, verotusta ja byrokratiaa. Ja uskollisuutta:

”Ystävän pitää olla sellainen, että jos saunassa sujahtavat omat kassit lauteiden rakoon, onkii ystävä ne sieltä ilman eri pyyntöä nätisti esiin, juo kaljan päälle eikä ota tapahtunutta ikinä puheeksi edes leikillään.”

Antto Terras on neuvostovalmisteinen (synt. 1973 Tallinnassa) kirjailija ja roast-koomikko, jonka piti loikata vuonna 1991 länteen, mutta hän ajautuikin Suomeen. Terras on julkaissut aikaisemmin muun muassa Viroa ja virolaisia käsitteleviä teoksia. VIRO (sensuroimaton) ja Helsinki-Tallinn Express ovat tänään etnokoomisen kirjallisuuden klassikoita. Terraksen teoksissa asia ja huumori vuorottelevat tavalla, joka pitää lukijan jatkuvasti varpaillaan.

Tilaa arvostelukappale