Runoja arkisesta elämästä, luonnon kiertokulusta sekä ihmisen paikasta maailmassa!

Sykähdyttävä runokokoelma vangitsee otteita arjesta ja luonnon kiertokulusta

Pirkko Lastikan odotettu toinen runokokoelma Aallokkokivi (Basam Books 2021) resonoi yön ja päivän vaihtuvassa rytmissä aikaa ja elämää, joka on samanaikaisesti kyllä ja ei, pohjasyke ja arjen hetkellisyys.

Keittiörunot vaihtuvat kiurujen yöhön, nurinkurin aallokon ikiaikaiseen huokuun. Vesi hioo kiveä, kivi taipuu aallon kuvaksi, ihminen elämänsä kaltaiseksi. Veriruusun oka, pyytämättä se tulee. Ja aamut, yhä uudelleen ne nousevat.

Aamun valo on kirkas ja vihreä kuin ruoho sateen jälkeen.

Apokalypsi on ihmisessä. Ruoho on vain ruohoa

joka leikataan ja kuihtuu, valo valoa. Ihminen on hän

joka kantaa mukanaan.

Tätä kiveä nielet.

Pirkko Lastikka on hailuotolainen runoilija. Häneltä on aiemmin julkaistu kokoelma Etäisten teiden haibun (Basam Books 2018).

”Olen kuin puuseppä, olen koonnut kuvan näistä palasista ja puut kasvavat vielä.”

Pirjo Kotamäen Tämä hento maailma, omassa kuolemassaan (Basam Books 2021) on saanut innoituksensa Pyhän Birgitan (1303–1373) ihmeellisestä elämästä. Birgitta oli sekä herkkä mystikko että aikansa vallankäyttäjä; nämä kaksi roolia kulkivat hänen mukanansa koko hänen elämänsä ajan. Birgitta tiesi mitä tahtoi – ja hän myös teki sen tiettäväksi, pelottomasti miehisen vallankäytön hallitsemassa maailmassa.

Matkat menneisyyteen

purkautuvat lankakeränä jonka päässä pääskyset lentävät.

Tavallinen ilmapuntari: tänään on poutaa, mutta huomenna taivaalla

pilvet leijailevat sankkoina hyönteisparvina:

                                                                odottavat vuohen kuolemista.

Pirjo Kotamäki (s. 1965) on helsinkiläinen runoilija. Häneltä on ilmestynyt aikaisemmin viisi runokokoelmaa, joista viimeisin, Villit linnut olkapäillä (Basam Books 2020) kertoo Franciscus Assisilaisen elämäntarinan.

Esikoisrunokokoelma käsittelee luonnon syklisyyttä

Jarno Pelonrannan Olivia Keltainen (Basam Books 2021) on runokirja tytöstä, joka kulkee lukijan lamppuna läpi talvipäivien ja kevätöiden kierron. Valona, joka muuttaa muotoaan, mutta ei koskaan katoa. Luonto, aika, ja ajattomuus pyörivät hidasta karuselliaan kepeinä ja moniulotteisina tässä Jarno Pelonrannan esikoiskokoelmassa, jossa ihmisen kokoinen maailma vuoroin supistuu ja laajenee; hengittää sydämen tahtiin.

Jarno Pelonranta (s.1985) on jyväskyläläinen opettajaopiskelija, muusikko ja runoilija. Olivia Keltainen on hänen esikoisrunokokoelmansa. Pelonranta iloitsee ajatuksista, joilla on kaiku, ja mielten multiversumeista, jotka kiihtyvästi laajenevat.

Pimeys on lomautettu,
ketunhäntä pantu ullakolle,
kivipelloilla rinnat aukeavat,
pölyävät päivien valtatiet.

Syvään
siniseen
päähän

sukellan;

taivaan
särkyvään
kuvajaiseen.